Väitös (johtaminen): KTM, YTM Saara Karasvirta

KTM, YTM Saara Karasvirta esittää väitöskirjansa ”Managing planned organizational change: A closer look at change organizations, change management practices and organizational change capability” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa torstaina 5.2.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu, Lähitapiola-sali, Rehtorinpellonkatu 3, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Harri Jalonen (Vaasan yliopisto) ja kustoksena professori Satu Teerikangas (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on johtaminen.

Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:

Väitös: suomalaisten suuryritysten muutoskyvykkyys monin paikoin heikkoa – resursointi ja systemaattiset käytännöt muutoksille puuttuvat

Suomalaisten suuryritysten kyky johtaa suunniteltuja muutoksia on monin paikoin heikolla tasolla, ja muutosjohtamisen kypsyys vaihtelee huomattavasti organisaatiosta toiseen. Muutoksia johdetaan usein rajallisilla resursseilla ilman yhteisiä malleja tai pysyviä rakenteita, mikä heikentää muutosten onnistumista ja organisaatioiden kykyä uudistua. Tämä käy ilmi Turun kauppakorkeakoulun väitöskirjatutkija Saara Karasvirran väitöstutkimuksesta.

Karasvirran väitöstutkimus tutkii 11 suurta suomalaista suurta yritystä eri toimialoilta. Väitöskirjan mukaan yritysten välillä on suuria eroja, mutta monia yhdistävät samat puutteet: muutosten johtaminen on hajanaista, vastuut ovat epäselviä ja muutoskyvykkyyttä ei kehitetä systemaattisesti. 

”Vaikka organisaatioissa on jopa satoja suunniteltuja muutosprojekteja ja -hankkeita käynnissä samanaikaisesti, monissa suurissa yrityksissä muutosta tehdään vailla systematiikkaa ja kohdennettua resursointia. Tämä osaltaan vaikuttaa muutosten epäonnistumiseen ja vaikeuttaa pitkäjänteistä uudistumista ja heikentää kilpailukykyämme”, Karasvirta toteaa.

Väitöskirja selvittää organisaatioiden muutostoimijoita (ketkä organisaatioissa tekevät muutoksia), muutosjohtamisen käytänteitä sekä organisaatioiden näkemyksiä muutoskyvykkyydestä. Organisaatiot näkevät muutoskyvykkyyden kehittämisen tärkeänä, mutta muutoskyvykkyys jää monissa yrityksissä epämääräiseksi käsitteeksi, jota ei ole johdettu konkreettisiksi toimintatavoiksi. Karasvirran tutkimus tarjoaakin organisaatioille mallin, jonka kautta konkreettisesti lähestyä muutoskyvykkyyden analysointia ja kehittämistä.

Vain muutamalla tutkimuksessa mukana olleella suurorganisaatiolla oli useampia muutostoimijuusrooleja sekä suunnitelmallinen tapa viedä muutoksia läpi, mikä oli yllättävää. Karasvirran väitöskirja osoittaa myös, että pääasiallisesti suurissakin organisaatioissa johdetaan muutosta oman toimen ohella, mikä kuormittaa etenkin keskijohtoa merkittävästi.