Väitös (musiikkitiede): FM Hanna-Mari Riihimäki
FM Hanna-Mari Riihimäki esittää väitöskirjansa ”Re-Scripting Pop Femininities: Creative Agency and Feminist Politics in Four Contemporary Music Videos” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 27.11.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Natura, X-luentosali, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Katherine Reed (California State University, Yhdysvallat) ja kustoksena professori John Richardson (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on musiikkitiede.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Popmusiikkivideot ovat viihdettä ja musiikin markkinointia, mutta myös taiteellisen audiovisuaalisen ilmaisun ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineitä. Erityisesti artistinaisten ulkonäköön, käyttäytymiseen ja ilmaisuun kohdistuu monenlaisia odotuksia. Musiikkivideot voivat vahvistaa näitä odotuksia, mutta ne tarjoavat artisteille myös mahdollisuuden kyseenalaistaa niitä ja esittää feminiinisyyttä vaihtoehtoisilla tavoilla.
Väitöskirjassani tarkastelen, miten suomalaiset ja yhdysvaltalaiset popartistit hyödyntävät musiikkivideoita luovan toimijuutensa, vaihtoehtoisten feminiinisyyksien ja feminististen näkökulmien ilmaisemiseen. Tutkimukseni kohdistuu neljään musiikkivideoon: Alman Dye My Hair, Vesalan Mul ei oo lapsuudensankarii, Lady Gagan 911 ja Miley Cyrusin Mother’s Daughter. Tutkin, miten musiikki, lauluääni, visuaalinen ilmaisu ja esiintyminen yhdessä rakentavat sukupuoleen ja identiteettiin liittyviä merkityksiä sekä osallistuvat yhteiskunnallisiin keskusteluihin.
Tutkimukseni tuo esiin erilaisia tapoja haastaa popmusiikin vakiintuneita sukupuolinormeja ja muun muassa kauneusihanteita. Vesalan musiikkivideossa käsitellään tyttöyteen liittyviä odotuksia ja ulkopuolisuuden kokemuksia, kun taas Alman ilmaisussa kyseenalaistuvat perinteiset käsitykset popartistin ulkonäöstä. Lady Gagan musiikkivideo käsittelee mielenterveyttä, haavoittuvuutta ja selviytymistä, ja Miley Cyrusin video nostaa esiin kehollisen itsemääräämisoikeuden sekä moninaisten identiteettien näkyvyyden.
Keskeinen näkökulma tutkimuksessani on musiikkivideoiden korjaava eli reparatiivinen ulottuvuus. Tulkintani mukaan tarkastelemani artistit eivät ainoastaan tuo esiin syrjintää, ulkopuolisuutta ja muita vaikeita kokemuksia, vaan muokkaavat niitä taiteellisen ilmaisun kautta myös selviytymisen, toivon, yhteisöllisyyden ja vastarinnan kuvauksiksi. Musiikkivideoiden feministinen merkitys ei siten rajoitu vallitsevien normien kritisoimiseen, vaan ne voivat myös avata mahdollisuuksia kuvitella uusia tapoja olla, ilmaista itseään ja suhtautua muihin.
Musiikkivideoiden yhteiskunnallinen merkitys on kuitenkin ristiriitainen. Ne ovat osa kaupallista musiikkiteollisuutta, jossa myös erilaisuutta ja feministisiä kannanottoja voidaan hyödyntää markkinoinnissa. Erityisesti valtavirtapopissa vaihtoehtoiset feminiinisyyden esitykset joutuvat neuvottelemaan vakiintuneiden ihanteiden ja kaupallisten odotusten kanssa. Samalla valtavirtapopin laaja näkyvyys ja kuuluvuus mahdollistavat näiden esitysten tavoittavuuden monille yleisöille. Kaupallisuus ei siten välttämättä poista niiden kulttuurista tai yhteiskunnallista merkitystä.
Tutkimukseni tuo uusia näkökulmia popartistien luovaan toimijuuteen ja siihen, miten musiikkivideoiden ääni, kuva ja esiintyminen yhdessä rakentavat ja haastavat feminiinisyyteen liittyviä käsityksiä. Suomalaisten ja yhdysvaltalaisten artistien rinnakkainen tarkastelu laajentaa myös tutkimusalaa, jossa suomalaiset musiikkivideot ovat jääneet kansainvälisesti vähälle huomiolle.
Valtavirtapopilla on näkyvyytensä vuoksi erityinen asema siinä, millaisia feminiinisyyksiä ja identiteettejä populaarikulttuurissa tuodaan esiin ja hyväksytään. Tutkimukseni perusteella musiikkivideoita voidaan tarkastella paitsi kaupallisina tuotteina myös kulttuurisina tiloina, joissa vallitsevia käsityksiä voidaan haastaa ja rakentaa vaihtoehtoisia merkityksiä. Erilaisten popfeminiinisyyksien, naisten luovan toimijuuden ja feminististen näkökulmien esiin tuominen on tärkeää erityisesti aikana, jolloin sukupuoleen ja yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset herättävät voimakkaita vastakkainasetteluja. Musiikkivideoiden korjaava potentiaali liittyy juuri tähän: niiden mahdollisuuteen avartaa käsityksiämme siitä, millaisia tapoja olla, toimia ja kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia on olemassa.
