Väitös (kasvatustiede): KM Raakel Plamper
KM Raakel Plamper esittää väitöskirjansa ”Koulutuskuluttajuus Suomessa: Opiskelijoiden asemointi maksullisessa ja maksuttomassa yliopistokoulutuksessa” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 20.3.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu1, Assistentinkatu 5, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Jaakko Kauko (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori emeritus Arto Jauhiainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Korkeakoulutuksen maksullisuus muuttaa käsityksiä opiskelijoiden asemasta ja korkeakoulutuksen merkityksestä
Lukuvuosimaksuja on ehdotettu ratkaisuksi korkeakoulutuksen rahoitusongelmiin. Keskustelussa painottuu usein maksullisuus talouskysymyksenä, vaikka kyse on laajemmasta muutoksesta korkeakoulutuksessa. Tämä väitöstutkimus osoittaa, että maksullisuus tukee opiskelijoiden käsittämistä korkeakoulutuksen asiakkaina ja kuluttajina. Kun opiskelija maksaa koulutuksensa, korostuu ajatus siitä, että tehty sijoitus tuottaa. Opiskeluun voi kiinnittyä kulutuskokemuksista tuttuja odotuksia, kuten tyytyväisyyden ja tuottojen tavoittelu.
Tutkimuksessa haastateltiin suomalaisia maksuttomaan koulutukseen oikeutettuja ja kansainvälisiä lukuvuosimaksuvelvollisia opiskelijoita. Aineistoa analysoitiin diskurssianalyyttisesti: tarkasteltiin, miten opiskelijat puhuivat asemastaan ja roolistaan sekä korkeakoulutuksen merkityksistä maksullisessa ja maksuttomassa koulutuksessa.
Vaikka maksullisessa korkeakoulutuksessa asiakkuutta korostavat puhetavat saavat enemmän tukea, ne eivät ole vieraita maksuttomassakaan koulutuksessa. Maksuttomaan koulutukseen oikeutetut opiskelijat pystyivät helpommin kritisoimaan kuluttajuutta ja halutessaan myös toimimaan toisin. Maksullisessa koulutuksessa merkittävä taloudellinen sijoitus sen sijaan loi paineen käyttäytyä asiakkaan tavoin vaatimuksineen, jotta sijoitukselle saataisiin vastinetta. Haasteena oli, että opiskelijoille oli harvoin selvää, mitä heillä on oikeus vaatia ja koulutukseltaan odottaa.
Tutkimuksen tulkinnan mukaan opiskelijan asema asiakkaana tai kuluttajana kuvaa korkeakouluopiskelua kapeasti. Se sivuuttaa opiskeluajan merkityksen elämänvaiheena ja inhimillisen kasvun prosessina eikä tunnista opiskelijan roolia yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä muutoin kuin taloudellisessa mielessä työelämään siirryttäessä. Nämä merkitykset olivat kuitenkin useille opiskelijoille tärkeitä maksullisuudesta tai maksuttomuudesta riippumatta. Haastatteluissa maksutonta koulutusta kuvattiin joustoineen tällaisten tavoitteiden mahdollistajana, kun taas maksullista koulutusta luonnehdittiin aika- ja suorituspaineiden vuoksi sellaiseksi, että se rajoitti niihin panostamista.
Haastatteluissa maksullisuus kytkeytyi usein ajatukseen, että hyödyt ovat ensisijaisesti yksityisiä, jolloin korkeakoulutuksen muut yhteiskunnalliset hyödyt jäivät varjoon. Maksulliseen koulutukseen liitettiin harvemmin ajatus siitä, että saamansa koulutuksen voi “maksaa takaisin” toimimalla yhteiskunnan hyväksi. Tulosten mukaan maksuvelvollisille opiskelijoille ei välttämättä muodostu tällaista suhdetta yhteiskuntaan, mikä puolestaan tunnistettiin osaksi maksutonta koulutusta.
Oppiminen on kokonaisvaltainen prosessi, jossa käsitykset ja maailmankuva voivat muuttua. Kuluttajalogiikassa korostuu usein asiakastyytyväisyys, jolloin epämiellyttävinäkin koettuja muutoskokemuksia ei välttämättä pidetä toivottavina. Korkeakoulutuksessa syvällinen oppiminen voi kuitenkin antaa opiskelijalle välineitä ja motivaatiota yhteiskunnan kehittämiseen. Tämä rooli jää helposti varjoon, jos opiskelija ymmärretään ensisijaisesti asiakkaana tai kuluttajana.
Korkeakoulutuksen tavoitteeksi on joskus määritelty muutoksen tekijöiden kasvattaminen. Tällöin olennaista on kehittää kriittistä ja analyyttista ajattelua sekä kykyä huomioida erilaisia näkökulmia monialaisessa yhteistyössä. Muutoksen tekijäksi kasvaminen voi sisältää syvällisiä, jopa ihmistä muuttavia oppimisprosesseja. Jos opiskelijat mielletään asiakkaina tai kuluttajina, nämä prosessit eivät välttämättä näyttäydy tarpeellisina, jos ne hidastavat tutkinnon suorittamista ja työelämään siirtymistä. Lukuvuosimaksukeskustelussa ja korkeakoulutusta kehitettäessä tulisi siksi huomioida korkeakoulutuksen yhteiskunnalliset hyödyt ja korkeakouluopiskelu inhimillisen kasvun prosessina sekä tunnistaa opiskelijan asema yhteiskunnan tuottavana jäsenenä laajemmin kuin vain taloudellisesta näkökulmasta.
