Väitös (kirurgia): LL Alisa Salmivalli

LL Alisa Salmivalli esittää väitöskirjansa ”Mortality, risks and trends in surgery for benign prostatic hyperplasia” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 6.3.2026 klo 12.00 (TYKS T-sairaala, Johan Haartman auditorio, Hämeentie 11, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Marcus Drake (Imperial College yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) ja kustoksena professori Peter Boström (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.

Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:

Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu on yleinen ikääntyvien miesten sairaus, ja se voi aiheuttaa elämänlaatua heikentäviä virtsaamisoireita. Näitä ovat esimerkiksi hitaasti valuva virtsa, tiheä virtsaamistarve, rakon epätäydellinen tyhjeneminen ja lukuisat yölliset virtsaamiskerrat. Jos elämäntapamuutokset tai lääkkeellinen hoito eivät auta riittävästi oireisiin, virtsaamisoireita voidaan hoitaa leikkauksella. Eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun kirurgista hoitoa on pidetty vähäriskisenä, mutta toimenpiteiden jälkeen voi esiintyä haittatapahtumia ja kuolleisuutta.

Väitöstutkimuksessani tarkasteltiin koko Suomen kattavaa rekisteriaineistoa vuosien 2004 ja 2018 välillä. Tutkimusjaksolla leikkausten määrä pysyi samana (noin 263 leikkausta 100 000 miestä kohti), vaikka väestörakenne muuttui. Tutkimusjaksolla potilaiden keski-ikä vanheni ja sairaalahoidon kesto lyheni.

Tulosten perusteella eturauhasen viherlaserhöyrystykseen (PVP) liittyy vähemmän uusintaleikkauksia verenvuodon takia (0.9 %). Tämä korostui erityisesti eteisvärinää sairastavilla potilailla, jotka voivat olla suuremmassa vuotoalttiudessa verenohennuslääkityksen käytön vuoksi. 12 vuoden pitkäaikaisseurannassa uusintatoimenpiteiden määrä oli kuitenkin huomattavasti korkeampi PVP:n jälkeen verrattuna perinteiseen eturauhasen höyläystoimenpiteeseen (TURP) (23.5 % vs. 17.8 %).

Kaiken kaikkiaan leikkauksen jälkeinen kuolleisuus (90 vuorokauden sisällä toimenpiteestä) oli 1.1 %. Yleisimmät kuolinsyyt olivat sydänperäisiä tai syöpätauteihin liittyviä, mikä korostaa potilasvalinnan tärkeyttä toimenpiteen suunnitteluvaiheessa. Ero väestön normaaliin kuolleisuusriskiin oli alle 0.5 % kaikissa ikäryhmissä. Potilaan ikä, perussairauksien taakka ja eteisvärinä olivat riskitekijöitä korkeammalle kuolleisuusriskille. PVP:n jälkeinen kuolleisuusriski (0.59 %) oli alhaisempi kuin TURP:n jälkeinen (1.16 %). Vaikka rekisteriaineistossa toimenpiteiden välillä havaittiin ero, tulokset korostavat erityisesti yksilöllisen hoitosuunnitelman ja potilasvalinnan tärkeyttä.

Eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun kirurgisen hoidon kuolleisuudesta on julkaistu aikaisemmin vain muutama laajaan kansalliseen rekisteriin perustuva tutkimus. Kyseisten toimenpiteiden kuolleisuutta ei ole arvioitu aikaisemmin Suomessa kansallisella tasolla. Väitöskirjan toisessa osatyössä vertailtiin TURP:n ja PVP:n lyhyen ja pitkän aikavälin riskejä, ja näin pitkän seuranta-ajan tutkimuksia on aikaisemmassa kirjallisuudessa vain hyvin rajallinen määrä. Kaiken kaikkiaan väitöskirjan osatöiden aiheisia tutkimuksia on julkaistu aikaisemmin, mutta Suomessa asiaa ei ole aikaisemmin tutkittu. Suurin osa tämänhetkisestä eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun kirurgian tutkimuksesta keskittyy uusien hoitomuotojen kehitykseen ja tutkimukseen. Kuitenkin nykyisiä, jo vakiintuneita ja käyttöönotettuja hoitomuotoja on myös hyvä arvioida kriittisesti.

Väitöskirjan osatöiden tulokset eivät anna suoraan hoitosuosituksia, mutta ne korostavat yksilöllisen hoitosuunnitelman ja potilasvalinnan tärkeyttä. Eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun kirurginen hoito on turvallista, mutta toimenpiteisiin liittyy haittatapahtumia ja jopa kuolleisuutta. Tämän vuoksi on erityisen tärkeä arvioida kriittisesti ketkä potilaista hyötyvät toimenpiteistä, ja mikä toimenpide on oikea kullekin potilaalle.