Väitös (kirurgia): LL Valtteri Vilkki
LL Valtteri Vilkki esittää väitöskirjansa ”Tube Thoracostomy: Studies on the epidemiology, outcomes and tools for improvement of chest tube placement” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 20.11.2026 klo 12.00 (TYKS T-sairaala, Johan Haartman -sali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Antti Valtola (Kuopion yliopistollinen sairaala) ja kustoksena professori Jarmo Gunn (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Pleuran dreneeraus on kirurginen toimenpide, jolla poistetaan ylimääräistä sisältöä keuhkopussista eli rintakehän seinämän ja keuhkojen välisestä tilasta, jossa on normaalisti vain pieni määrä keuhkopussinestettä. Tyypillisimpiä pleuradreenillä hoidettavia tiloja ovat muun muassa ilmarinta, veririnta ja keuhkopussin nestekertymät. Ilmarinnassa ilmaa pääsee keuhkopussiin joko tapaturman aiheuttaman rintakehän tai keuhkon vaurion seurauksena tai keuhkon pinnalla olevien rakkuloiden spontaanin puhkeamisen vuoksi. Veririnnassa keuhkopussiin kertyy verta yleensä tapaturman seurauksena. Toimenpiteessä dreeni, eli yleensä muovista valmistettu putki, asetetaan kylkiluiden välistä keuhkopussiin. Toimenpide on yleinen ja suhteellisen turvallinen, mutta siihen voi silti liittyä vakaviakin komplikaatioita. Lievä komplikaatio voi olla esimerkiksi putken tukkeutuminen, kun taas vakava komplikaatio voi olla jopa henkeä uhkaava verenvuoto.
Väitöskirjassa tarkasteltiin pleuran dreneeraukseen liittyviä komplikaatioita ja niiden yleisyyttä, spontaanin ilmarinnan jälkeisen uusintahoidon tarvetta potilailla, joiden ilmarinta oli alun perin hoidettu joko dreenillä tai kirurgisesti, sekä teoreettisen opetuksen ja simulaatiokoulutuksen eroja lääketieteen opiskelijoiden pleuran dreneerauksen opetuksessa.
Väitöskirjan aiheita on tutkittu varsin vähän. Aiemmat pleuran dreneeraukseen liittyviä komplikaatioita käsittelevät tutkimukset koskevat lähinnä tapaturman vuoksi hoidettuja potilaita. Tässä tutkimuksessa aineisto sisälsi myös muut kuin tapaturmaperäiset syyt, jotka kattavat suurimman osan pleuradreenihoidoista. Pleuran dreneerauksen simulaatio- ja teoriaopetuksen eroja opiskelijoiden teoreettisen tiedon oppimisessa ei ole aiemmin tutkittu.
Komplikaatioita esiintyi 19,9 %:lla potilaista, mutta vakavat komplikaatiot olivat erittäin harvinaisia. Diabetekseen liittyi suurentunut komplikaatioriski.
Kirurginen hoito, kuten ilmaa vuotavan keuhkon osan poistaminen, spontaanin ilmarinnan ensimmäisen sairaalahoidon aikana oli yhteydessä pienempään uusintahoidon riskiin kuin pleuran dreneeraus. Keskeinen havainto oli kuitenkin se, että uusintahoitojen osuus oli yleisesti suuri molemmissa hoitoryhmissä.
Simulaatiokoulutus ei kokonaisuudessaan johtanut parempiin oppimistuloksiin. Koulutus painottui toimenpiteen tekniseen suorittamiseen, ja sen havaittiin heikentävän teoreettisten oppimistavoitteiden saavuttamista.
Tämän väitöskirjan perusteella pleuran dreneeraus on yleinen ja suhteellisen turvallinen toimenpide, johon liittyvät vakavat komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia. Potilaat tarvitsevat kuitenkin usein jatkohoitoa ja seurantaa toimenpiteen jälkeen. Oppimistulosten parantamiseksi pleuran dreneerauksen teoreettinen opetus ja käytännön harjoittelu kannattanee järjestää erillisinä opetuskokonaisuuksina.
