Väitös (kotimainen kirjallisuus): FM Katri Aholainen
FM Katri Aholainen esittää väitöskirjansa ”Laulujoutsenten elokerrallinen toimijuus Yrjö Kokon teoksissa Laulujoutsen (1950) ja Ne tulevat takaisin (1954)” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 6.3.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub3-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Sanna Karkulehto (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Kukku Melkas (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kotimainen kirjallisuus.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Katri Aholainen tarkastelee kotimaisen kirjallisuuden väitöskirjatutkimuksessaan ”Laulujoutsenten elokerrallinen toimijuus Yrjö Kokon teoksissa Laulujoutsen (1950) ja Ne tulevat takaisin (1954)” tapoja, joilla Kokko kuvaa yhteistyötään lintujen kanssa. Kirjailijana ja luontovalokuvaajana tunnettua Yrjö Kokkoa pidetään merkittävänä hahmona suomalaisen luonnonsuojelun historiassa. 1950-luvulle tultaessa laulujoutsenen Suomessa pesivä populaatio oli häviämässä, pitkälti metsästyksen takia, mutta Kokon teokset ja lehtikirjoitukset nostivat tilanteen suuren yleisön tietoisuuteen. Ne vaikuttivat suomalaisten asenteisiin laulujoutsenia kohtaan ja kanta alkoi elpyä. Nykyään Suomen kansallislintunakin tunnettu laulujoutsen pesii laajalla alueella Suomessa elinvoimaisena. Aholaisen väitöskirjatutkimuksen aineistona on Kokon laulujoutseniin keskittyvät teokset Laulujoutsen (1950) ja Ne tulevat takaisin (1954), joissa Kokon ottamat valokuvat yhdistyvät omaelämäkerralliseen tekstiin.
Kokko on tunnettu luonnonsuojelijana ja hänen teoksillaan on ollut – ja yhä on – laaja lukijakunta, mutta kirjallisuudentutkimuksessa hänen tuotantoonsa on ennen Aholaisen väitöstutkimusta kohdistettu vain vähäistä huomiota. Aholainen monipuolistaa kuvaa Kokosta kirjailijana tarkastelemalla laulujoutsenkirjoja taiteenfilosofisesta näkökulmasta. Luonnonsuojelun konteksti läpäisee monin tavoin Kokon teoksissaan esittämää maailmankuvaa, mutta Aholainen tuo tutkimuksessaan esiin laulujoutsenkirjojen sisältävän myös laajemmalle ulottuvia pohdintoja luonnon, taiteen ja tietämisen välisistä suhteista. Tutkimuksessaan Aholainen esittääkin, että Kokon kirjoja lukemalla voi muotoilla taiteenfilosofista maailmankuvaa, jossa luonto nähdään merkittävänä toimijana ihmisen rinnalla. Aholaisen tutkimus paljastaa, että kirjallisuushistoriassa lähinnä ajanviete- ja genrekirjailijana nähdyn Kokon teksti sisältää monipuolisia kerronnan keinoja, kuten omaelämäkerrallisen kerronnan, luonnontieteellisen tiedon ja fiktiivisten elementtien sekoittumista toisiinsa.
Teoreettisesti Aholainen hyödyntää 2000-luvulla yleistynyttä posthumanistista teoriaa, jossa keskeistä on ihmiskeskeisyyden kyseenalaistus. Posthumanismin taustalla vaikuttaa pyrkimys ajatella ihmisten, eläinten ja muun maailman suhteita uusiksi ympäristökriisin ajassa. Aholaisen tutkimuksessa Kokon taiteenfilosofia 1950-luvulta ja nykyaikainen posthumanistinen teoria keskustelevat hedelmällisellä tavalla toistensa kanssa tarjoten aineksia ihmisen ja luonnon suhteen kriittiseen ja uutta luovaan tarkasteluun. Tutkimus osoittaa, kuinka historiallista aineistoa voi tuoda osaksi nykypäivän keskusteluja erityisesti kirjallisuudenfilosofian kontekstissa. Tutkimuksessaan Aholainen kehittelee kirjallisuudentutkimuksen tarpeisiin yhdysvaltalaisen feministisen fyysikon Karen Baradin tieteenfilosofista metodia, diffraktiivista luentaa, jossa keskeistä on suhteiden korostus entiteettien sijaan.
Yhdistämällä posthumanistista ajattelua omaelämäkerrallisuuden teoretisointiin Aholainen muotoilee tutkimuksessaan käsitteen ”elokerrallinen toimijuus”, jolla on mahdollista lähestyä elämästä kirjoittamista ei-inhimillisen näkökulmasta. Käsitteen avulla kirjallisuutta on mahdollista lukea tavalla, joka korostaa ihmisten ja eläinten yhteistoimintaa kirjallisuuden ja laajemmin taiteen tekemisen prosesseissa. Näin elokerrallisen toimijuuden käsite tarjoaa kirjallisuuden- ja taiteentutkijoiden lisäksi myös taiteentekijöille ja -kokijoille ponnahduslaudan, josta käsin tarkastella omaa suhdettaan taiteeseen ja luontoon.
