Väitös (kulttuuriperinnön tutkimus): KTM Hannu Rastas
KTM Hannu Rastas esittää väitöskirjansa ”Suomalainen lasinvalmistusosaaminen teollisena kulttuuriperintönä: aineellisen ja aineettoman liitto” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 10.4.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Porin yliopistokeskus, Auditorio 126, Pohjoisranta 11, Pori).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Johanna Enqvist (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Anna Sivula (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kulttuuriperinnön tutkimus.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Lasiosaamisen tutkimus tuo uutta sisältöä teolliseen kulttuuriperintöön
Osaamisen merkitystä ei oteta riittävästi huomioon teollisen kulttuuriperinnön määrityksessä ja sen ohjaamassa toiminnassa. Lasinvalmistuksessa osaamisen elementit tieto, taito ja kokemus ovat olleet keskeisiä tuotannon muutoksissa ja jatkumoissa. KTM Hannu Rastaan väitöstutkimus laajentaa kohdennetun tapauskäsittelyn avulla lähestymistapaa teolliseen perintöön.
Lasi on haasteellinen materiaali, jonka jäljet menneestä nykyiseen ovat yhdistelmä ylirajaista ja paikallista kehitystä. Lasi on käytössämme monin muodoin. Se on tarjonnut mahdollisuuden valita tutkimuksen tapauskohteiksi selkeästi erilaisia tuotannollisia ympäristöjä, erilaisia kehityksen ja osaamisen polkuja, toteaa Rastas. Hänen valintojaan ovat olleet Lahden lasitehtaan tasolasituotanto, Nuutajärven lasitehtaan ja Lasikylän muodostama tuotannollinen kokonaisuus sekä turkulaisessa yliopisto- ja yritysympäristössä toteutunut bioaktiivisen lasin kehittäminen menestyviksi tuoteratkaisuiksi. Tavoitteena on ollut aineiston monipuolisuus ja täydentyvä kuva osaamisesta.
Rastaan tutkimuksen lähtökohta on tuotannollisen osaamisen ja sen muutosten tunnistaminen teollisen toiminnan avainalueeksi. Se on johtanut kysymykseen, onko osaaminen silloin teollisen kulttuuriperinnönkin ydinaluetta.
Tapaustutkimuksen kolme kohdetta ovat kolme hyvin erilaista näyttämöä, joilla materiaaliymmärrys on yhteinen piirre, mutta toimintamallit ovat omaa lajiaan. Nuutajärvellä yhteys ulospäin näkyvään kulttuuriperintöön on selkeintä ja sitä tukevilla yhteisöillä on paikallista, kansallista sekä kansainvälistä merkitystä. Lahden lasitehtaan teollinen historia on luonut perustan tuotannolliselle kulttuuriperinnölle, joka tunnistetaan sisäisesti ja on vahvistanut osaajien identiteettiä omissa verkostoissa.
Kolmesta tapauksesta erikoisin on bioaktiivisen lasin kehittäminen eli yhdistelmä lasikemiallista tutkimusta ja lääketieteellistä osaamista. Turun yliopisto ja Åbo Akademi yhdistivät osaamisiaan ja toiminnan tueksi perustetut yritykset sekä kotimaiset tai kansainväliset yhteistyöverkostot olivat kehitystoiminnan osaavia avaimia. Lähtökohtiin liittyy lasialan perinteistä tuotannollista osaamista, mutta perintöyhteisö puuttuu ja on haaste nimetä tuloksia teolliseksi kulttuuriperinnöksi. Sellaiseksi erikoismateriaali osaamisineen olisi kuitenkin hyvä tunnistaa, sillä menneen jäljet voivat elää nykypäivässä muuntuneina jälkinä ja silti yhteys säilyy. Bioaktiiviseen lasiin liittyvä materiaaliosaaminen on tieteen stimuloimaa jatkumoa aikaisemmalle käsityöteolliselle ja koneteolliselle valmistustaidolle, Rastas muotoilee.
Tutkimustuloksena teollinen osaaminen luo toiminnallista kulttuuriperintöä ja useimmat siihen kytkeytyvät yhteisöt ovat luonteeltaan osaamisyhteisöjä. Tämä on lasialan tapauksiin perustuva johtopäätös, mutta Rastas toteaa tärkeäksi todentaa osaamisen perinnön merkitystä tuotannollisessa kentässä myös laajemmin toimialakohtaisine erityispiirteineen.
