Väitös (lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia): FM Sirpa Pahkuri
FM Sirpa Pahkuri esittää väitöskirjansa ”DNA methylation as a mediator of genetic and environmental factors in type 1 diabetes and autoimmunity” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 27.2.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina C, Osmo Järvi -sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Mikko Seppänen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dosentti Johanna Lempainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tyypin 1 diabetes (T1D) kehittyy, kun kehon oma immuunijärjestelmä virheellisesti tuhoaa haiman insuliinia tuottavat solut, jolloin elimistön oma insuliinin tuotanto loppuu kokonaan. Insuliini on elintärkeä hormoni, joka säätelee glukoosin pääsyä verestä soluille ja ilman sitä solut nääntyvät nälkään. Tämän vuoksi taudin puhjettua hoitona ovat elinikäiset insuliinipistokset, sillä tällä hetkellä taudin puhkeamista ei vielä pystytä estämään eikä sitä pystytä parantamaan.
Geneettinen alttius vaikuttaa tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen merkittävästi, mutta sen lisäksi taudin kehittymiseen vaikuttaa luultavasti yksi tai useampi ympäristötekijä. Monet T1D-alttiuteen vaikuttavat geenit liittyvät immuunijärjestelmän toimintaan, kuten HLA-alueen geenit, joiden avulla immuunijärjestelmä tunnistaa kehon omat rakenteet vieraista.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin vaikuttavatko taudille altistavat geenit sekä ensimmäisten elinpäivien aikana saatu antibioottialtistus geenien säätelyyn immuunisoluissa. Väitöstutkimus keskittyi tarkastelemaan säätelymekanismia nimeltä DNA-metylaatio, jossa DNA-juosteeseen kiinnitetyt molekyylit toimivat kuin ohjelappuset, jotka kertovat soluille, kuuluuko kutakin geeniä käyttää vai ei.
Tutkimuksen näytteet saatiin Tyypin 1 diabeteksen prediktio ja preventio (DIPP) -projektista sekä Suomen lasten diabetesrekisteristä, jotka ovat olleet tyypin 1 diabeteksen tutkimuksessa tärkeässä roolissa. Lasten diabetesrekisteriin on kerätty verinäytteitä diabetekseen sairastuneilta sekä heidän sukulaisiltaan, kun taas DIPP-projektissa on seurattu geneettisesti alttiita lapsia syntymästä 15 vuoden ikään asti ja kerätty näytteitä seurannan aikana säännöllisesti.
Ensimmäisessä osatyössä havaittiin, että kahdella tyypin 1 diabetes -alttiuteen vaikuttavalla geenimutaatiolla kahdessa riskigeenissä (INS, IL2RA) oli yhteys näiden geenien DNA-metylaatioon immuunisoluissa.
Toisessa osatyössä tarkasteltiin vaikuttavatko HLA-alueen geenit immuunisolujen DNA-metylaatioon joko HLA-geenien alueella tai laajemmin. HLA-geenit selittävät noin puolet geneettisestä riskistä T1D:lle ja ne ovat merkittävässä roolissa myös monien muiden autoimmuunitautien kehittymisessä. Tutkimuksessa havaittiin, että näiden geenien vaikutus metylaatioon keskittyi HLA-alueelle, eikä niillä ollut laajempia vaikutuksia.
Kolmannessa osatyössä tarkasteltiin ensimmäisten elinpäivien aikana saadun antibioottialtistuksen vaikutusta kolmen kuukauden iässä otetuissa näytteissä ja havaittiin, että myös se oli yhteydessä muutoksiin immuunisolujen DNA-metylaatiossa.
Tulokset viittaavat siihen, että T1D-alttiuteen ja autoimmuniteettiin liittyvät geenit ja ympäristötekijät voivat vaikuttaa soluissa mekanismeihin, jotka säätelevät geenien aktiivisuutta pitkäkestoisesti. Tämä voi osaltaan selittää niiden vuorovaikutusta taudin kehityksessä ja sitä kuinka varhainen antibioottialtistus voi vaikuttaa kohonneeseen autoimmuunitautiriskiin myöhemmin elämässä.
Taudin syntymekanismien tutkimus on yhä tähdellisempää ensimmäisten taudin kehittymistä jarruttavien lääkkeiden tullessa laajempaan käyttöön, jotta löydetään lääkkeille soveltuvat potilasryhmät. Tämä on erityisen tärkeää juuri suomalaisessa väestössä, jossa taudin ilmaantuvuus on korkeinta maailmassa, jotta voidaan ymmärtää taudin syntymekanismeja ja mahdollisia erityispiirteitä väestössämme.
