Väitös (talousmaantiede): DI Olli-Pekka Brunila
DI Olli-Pekka Brunila esittää väitöskirjansa ”Deacarbonising Maritime Transport.- Digitalisation and environmental management paving the transition for Baltic ports” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa maanantaina 1.6.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Natura, Granö-luentosali (XV), Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Pekka Leviäkangas (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Tommi Inkinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on talousmaantiede.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
DI Olli-Pekka Brunila tarkastelee talousmaantieteen alaan kuuluvassa väitöskirjassaan sitä, miten satamat ja merenkulku voivat vähentää päästöjään tilanteessa, jossa sääntely kiristyy mutta toiminnan pitää silti pysyä tehokkaana. Merenkulku vastaa noin kolmea prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, ja kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO sekä Euroopan unioni tiukentavat vaatimuksiaan voimakkaasti. Brunilan väitöskirja osoittaa, että kunnianhimoiset ilmastotavoitteet toteutuvat käytännössä vain, jos teknologiauudistusten rinnalla kehitetään myös digitaalisia järjestelmiä ja johtamiskäytäntöjä.
Tutkimus tarkastelee kolmea toisiinsa kytkeytyvää kysymystä. Ensimmäinen koskee mustan hiilen päästöjen vähentämistä arktisella merialueella. Musta hiili on dieselpolttoaineen palamisessa syntyvä hiukkanen, joka on pohjoisilla alueilla erityisen haitallinen: laskeutuessaan lumen ja jään päälle se imee auringon lämpöä ja kiihdyttää sulamisnopeutta. Tutkimus osoittaa, että tehokkain lähiajan keino on useamman toimenpiteen yhdistelmä: siirtyminen puhtaampiin polttoaineisiin, hiukkassuodattimien käyttö ja ajonopeuden pudottaminen. Yksikään yksittäinen ratkaisu ei riitä.
Toinen tutkimuskysymys koskee satamien digitalisaatiota. Älykkäät tietojärjestelmät, kuten satamien tiedonohjausjärjestelmät ja IoT-pohjainen seuranta, kuulostavat lupaavilta keinoilta leikata päästöjä, esimerkiksi vähentämällä laivojen odotusaikoja satamissa. Todellisuus on kuitenkin monimutkaisempi. Päästöhyödyt syntyvät vain silloin, kun eri järjestelmät puhuvat keskenään, tietoturva on kunnossa ja hallintamallit selkeitä. Ilman näitä edellytyksiä digitalisaatio tuottaa lähinnä koontinäyttöjä vailla todellisia ympäristövaikutuksia. Erityisesti pienillä ja keskisuurilla satamilla on suuria haasteita järjestelmien yhteensopivuuden ja osaamisen kanssa.
Kolmas kokonaisuus on operatiivinen: Brunila kehitti pienille satamille kevyen itsearviointityökalun ympäristöjohtamiseen. Nykyiset kansainväliset sertifioinnit, kuten ISO 14001 tai EcoPorts, ovat monille pienille satamille liian raskaita ottaa käyttöön. Kehitetty työkalu rakentuu neljälle pilarille: ympäristöjohtaminen, vastuullisuus, vaikutusten arviointi ja itseseuranta. Työkalu pilotoitiin HaminaKotkan, Helsingin ja Turun satamissa. Tulokset osoittivat, että kevytkin arviointimalli auttaa satamia tunnistamaan tietopuutteet, parantamaan mittausta ja valmistautumaan tuleviin raportointivelvoitteisiin.
Tutkimuksen laajempi sanoma on selvä: globaali ilmastosääntely toimii vain, jos paikalliset toimijat – satamat, varustamot, viranomaiset – saavat tarvittavat työkalut ja kyvykkyydet niiden toteuttamiseen. Päättäjien pitäisi täydentää yhteisiä päästövähennystavoitteita aluekohtaisilla toimenpiteillä, erityisesti arktisella alueella. Satamien kannattaa investoida digitaalisiin järjestelmiin kokonaisuutena eikä irrallisina projekteina, ja pieniäkin satamia tulisi tukea ottamaan käyttöön kevyitä ympäristöjohtamisen välineitä.
