Väitös (luonnonmaantiede): FM Karoliina Lintunen
FM Karoliina Lintunen esittää väitöskirjansa ”Changing discharge regimes and sediment transport in seasonally ice-covered rivers” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 22.5.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Agora, luentosali XXI, Vesilinnantie 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Rebecca Hodge (Durhamin yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Petteri Alho (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on luonnonmaantiede.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Ilmastonmuutos muuttaa nopeasti pohjoisten alueiden jokia. Talvet lämpenevät, lumi vähenee ja sateet tulevat yhä useammin vetenä. Samalla jokien jäätyminen muuttuu: jää muodostuu myöhemmin ja lähtee keväällä aikaisemmin tai jääkantta ei synny lainkaan. Nämä muutokset vaikuttavat siihen, miten vesi virtaa joissa ja miten jokiuoman aineskuljetus, kuten hiekan ja soran liike, tapahtuu. Väitöskirjassani tarkastelen jokien virtaamien muutosta Suomessa sekä virtausolosuhteita jokiuoman jääkannen alla.
Väitöstutkimukseni keskeinen tulos on, että jokien virtaamat ovat muuttuneet selvästi Suomessa. Kevättulvat tapahtuvat nykyään aiemmin kuin ennen, mutta ne ovat usein voimakkuudeltaan aiempaa pienempiä. Samaan aikaan talvella virtaamat ovat suurempia, koska sade tulee useammin vetenä eikä varastoidu lumena valuma-alueelle. Tästä johtuen myös loppusyksyisin ja alkutalvina mitataan usein aiempaa suurempia virtaamia. Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka kokonaisvirtaaman määrät eivät ole juurikaan muuttuneet, niiden jakautuminen vuoden eri aikoihin on muuttunut.
Tutkimukseni tarkastelee myös aineskuljetusta jääkannen alla. Aiemmin talvea on pidetty aineskuljetuksen kannalta melko hiljaisena aikana. Mittausteni perusteella näin ei kuitenkaan ole. Vaikka joki on jäässä ja virtaus vaikuttaa rauhalliselta, uoman pohjan lähellä virtaus voi silti olla riittävän voimakasta kuljettamaan ainesta. Talvi ei siis ole passiivinen vaihe, vaan jokiuoma muokkautuu aineskuljetuksen myötä ympäri vuoden.
Lisäksi havaitsin, että jääkansi vaikuttaa merkittävästi siihen, miten vesi virtaa joessa. Jää kaventaa uoman virtausaluetta ja voi tästä johtuen paikoin lisätä virtausnopeutta. Tällä on suora vaikutus siihen, milloin ja miten joen pohjan ainekset lähtevät liikkeelle. Tutkimukseni osoittaa myös, että veden syvyys jääkannen alla on tärkeä tekijä uoman pohjanläheisen virtauksen pyörteisyydelle, joka yhdessä virtausnopeuden kanssa säätelee aineksen liikkumista.
Tutkimukseni tuo uutta tietoa erityisesti talviaikaisista olosuhteista, joita on aiemmin tutkittu vähän. Tulokset auttavat ymmärtämään paremmin, miten joet toimivat muuttuvassa ilmastossa. Kun tiedämme paremmin, miten virtaamat ja tulvat muuttuvat, voimme ennakoida tulvariskejä tarkemmin. Tämä on tärkeää esimerkiksi asutuksen ja muun infrastruktuurin suunnittelussa. Lisäksi tutkimus auttaa arvioimaan, miten jokiluonto muuttuu ja miten esimerkiksi jokien eri eliöiden elinolosuhteet kehittyvät tulevaisuudessa, kun jokiin ei muodostu talven aikana jääkantta samaan tapaan kuin aiemmin.
