Alvesalo haastoi yliopiston kouluttamaan muutosvalmiutta

21.11.2014

Työelämä voi yllättää. Näin vakuutti Sivistystyönantajat ry:n viestintä- ja elinkeinopolitiikan asiantuntija Piia Alvesalo Turun yliopiston mentorointivuoden loppuseminaarissa. Oman esimerkkinsä kautta Alvesalo todisti, että urasuunnitelmat muuttuvat ja pomppujakin voi olla matkassa, mutta valmius muutokseen auttaa eteenpäin.

​Piia Alvesalo nosti valmiuden muutoksiin yhdeksi tärkeimmistä ominaisuuksista nykyajan työelämässä. Yliopistot hän haastoi opettamaan muutosmyönteisyyttä.

​– Miettikää, mitä työelämä tarvitsee. Työelämän muutokset ovat niitä samoja mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Uusia ammatteja tulee, kuvitelkaa vaikka personal traineria. Uusia tapoja tehdä töitä tulee. Esimerkiksi kun firmat ulkoistavat, niiden pitää jatkossa ostaa palveluja. Sama henkilö, joka aiemmin oli heillä työntekijänä voi jatkossa tuottaa samoja palveluja yrittäjänä. Työnantajasta tuleekin päämies, Alvesalo totesi.

Hän esittikin yliopistolle haasteen.

– Muutos ei lopu koskaan. Yliopiston pitäisi opettaa, miten voimme siihen parhaiten sopeutua. Miten opettaa muutokseen, joka on yksi yksilön tärkeimmistä kyvyistä, Alvesalo kysyi.

Kaikki vanha ei katoa. Alvesalo vakuutti, että myös tulevaisuuden asiantuntijatyössä pitää osata kirjoittaa kieliopillisesti oikein, pitää osata lukea ja laatia yhteenvetoja. Pitää osata esiintyä ja palvella. Rinnalle tulee uusia sisältöjä, jotka vaativa uusia ominaisuuksia.

Mentoroinnissa uusia asioita oppivat niin mentorit, eli vähintään viisi vuotta työelämässä kokemuksia kartuttaneet ammattilaiset, kuin aktoritkin eli valmistumisvaiheessa olevat opiskelijat, jotka saavat mentorin tuekseen. Ensi vuonna mentorointiohjelman aktorit on jo valittu, mentoreita vielä etsitään.
 
– Kysyntää on varsinkin museoalan mentoreista, kääntäjistä sekä oikeustieteilijöistä,  koordinaattori Outi Santavuori vinkkasi.

Työ voi löytyä yllättävältä alalta

Loppuseminaarin alla opiskelijat olivat antaneet palauteta vuodestaan. Tänä vuonna nousi yllättävän vahvana ajatus: ehkä se oma ala ei olekaan oma ala. Vararehtori Riitta Pyykkö totesikin alkusanoissaan, että opiskelijat  eivät välttämättä pääsy sille uralle, mihin kuvittelitte päätyvänne.

– Elämä vie jonnekin, Pyykkö lupasi.

Piia Alvessalo tunnusti olevansa yksi esimerkki ajatusten muuttumisesta. Työelämä voi tarjota yllättäviä vaihtoehtoja. Vielä opiskeluaikoina hän tähtäsi opettajaksi, mutta valmistumisen jälkeen ensimmäinen työpaikka löytyikin koulutussuunnittelijana Turun kauppakorkeakoulun Itäkaupan yksikössä.

– Kuulin jälkikäteen, että haastattelijoihin oli tehnyt vaikutuksen se, että olin opiskeluaikanani toiminut usein vapaaehtoisena kansainvälisissä konferensseissa. Se, mitä te opiskelette ei ole ainoa asia, mikä vaikuttaa tulevaisuuteenne, Alvessalo totesi.

Viime vuodet Alvesalo on työskennellyt työmarkkinajärjestöissä, EK:ssa ja Sivistystyöntajilla.

"Yliopiston pitäisi vaatia enemmän"



Vapaan keskustelun aikana jo työelämässä olevat, mutta myös opiskelijat lähettivät vararehtorin kautta sanoman yliopistolle.

 

– Yliopistossa pitäisi vaatia opiskelijoilta enemmän. Ei niin, että opsieklijoilta aina kysytään, mitä he haluavat ja päiväkodin tavoin pyritään toteuttamaan se niin, että opiskelijat hymyileät. Yliopiston pitää miettiä, mitä me vaadimme, yleisöstä todettiin.

 
Vierellä istuva opiskelija täydensi ajatusta todeten, että vaihtojakso Ruotsissa opetti, miten opettajan vaatimukset innostivat yrittämään aina vain enemmän.
 
– Me olemme miettineet tätä asiaa, vaadimmeko liian vähän? Emme halua aasialaistyyppistä stressiä, mutta voisimmeko auttaa opiskelijaa saamaan itsestään enemmän irti. Tämä oli hyvä keskustelu, jonka viestin vien eteenpäin, Pyykkö sanoi.
 
Erja Hyytiäinen

 

Luotu 21.11.2014 | Muokattu 14.06.2019