Lasten mielenterveyden ongelmien vuoksi palveluiden piiriin hakeutuneiden määrä kasvoi 2 prosentista 11 prosenttiin vuosien 1989 ja 2013 välillä. Niiden lasten joukossa, joilla oli useita samanaikaisia ongelmia, määrä kasvoi 18 prosentista 51 prosenttiin.
– Lisääntyneeseen avun hakemiseen ovat voineet vaikuttaa lisääntynyt mielenterveystietämys, ongelmiin liittyvän häpeän väheneminen sekä muutokset palvelujärjestelmässä ja erikoissairaanhoidon resurssien kasvu, toteaa tutkimuksen pääkirjoittaja, lasten psyykkisen hyvinvoinnin ja siihen liittyvien ilmiöiden muutoksesta väitöskirjaa viimeistelevä Lotta Lempinen.
Lempinen pitää kehitystä myönteisenä. Samoilla linjoilla on hankkeessa työskentelevä tutkijatohtori Terhi Luntamo.
– Aiemman tutkimuksen mukaan lasten ongelmat eivät ole merkittävästi lisääntyneet. Lasten psyykkiset ongelmat ovat kuitenkin yleisiä ja kuormittavat sekä lasta itseään että hänen perhettään. Lisäksi niillä voi olla monia negatiivisia vaikutuksia myöhempään elämään. Siksi on hyvä, että apua haetaan aiempaa aktiivisemmin, Luntamo huomauttaa.
Moni lapsi jää yhä palvelujen ulkopuolelle
Viimeisimmässä poikkileikkaustutkimuksessa vaikeimmin oireilevista lapsista moni jäi edelleen palvelujen ulkopuolelle. Tässä ryhmässä lähes 50 prosenttia lapsista, joilla oli useampia samanaikaisia ongelmia, ja yli 75 prosenttia lapsista, joilla oli yksittäinen käytöksen tai tunne-elämän ongelma, ei käyttänyt palveluita lainkaan. Tutkijoiden mukaan kyseessä on epäkohta, johon tulisi kiinnittää huomiota.
– On tärkeää, että ongelmiin puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että palveluita kehitetään jatkuvasti vastaamaan lasten ja perheiden tämän hetkisiä tarpeita. Tällä hetkellä on olemassa hyvin niukasti matalan kynnyksen palveluja, joilla voidaan jo oireiden alkaessa edistää lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia, kertoo Luntamo.
Tutkimus on osa laajaa kyselytutkimusta, jossa muutoksia lasten psyykkisessä hyvinvoinnissa, kiusaamisessa ja yksinäisyydessä on kartoitettu neljällä poikkileikkaustutkimuksella vuosina 1989, 1999, 2005 ja 2013. Tutkimukseen osallistui noin tuhat 8–9-vuotiasta lasta jokaisena tutkimusajankohtana. Tietoa kerättiin lapsilta, vanhemmilta ja opettajilta.
Tulokset julkaistiin European Child & Adolescent Psychiatry -lehdessä. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Aivosäätiö, Lastentautien tutkimussäätiö, Orionin tutkimussäätiö sr, Turun yliopiston tutkijakoulu UTUGS, Suomen Akatemia ja Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiiri.
