Kevo hämmästytti avoimien ovien kävijät monipuolisuudellaan
Lapin tutkimuslaitos Kevon vuotuinen avoimien ovien päivä houkutteli paikalle yli 50 vierailijaa. Kutsuttuina olivat erityisesti naapurit.
Kevon asemanjohtaja Otso Suominen (kesk.) pääsi vastaamaan kävijöiden kiperiin kysymyksiin. Yksi jatkuvasti kysymyksiä aiheuttava asia on Kevon tutkimuslaitoksen ja Kevon luonnonpuiston välinen suhde.
– Me toimimme aivan samoilla säännöillä luonnonpuistossa. Jos teemme itse puistoalueella tutkimusta, meidän on haettava ja saatava sitä varten Metsähallitukselta lupa, Suominen kertoi.
Miia Marjaranta saapui poikansa Johán Mikkel Högmanin kanssa jo entuudestaan tutulle tutkimusasemalla. Avoimiin oviin veti mahdollisuus päästä seisomografiluolaan. Seurakseen hän sai amanuenssi Elina Vainion pojat Onnin ja Toivon.
– Me asumme tuossa naapurikylässä, Patonivassa, Marjaranta kertoi.
Leena Leppänen ja Helena Halvari pääsivät Kevolla harjoittelussa olevien Kirsi Ahosen ja Elina Huculackin neuvojen avulla kurkistamaan, miltä näyttävät muun muassa polttiaisentoukat ja koskikorennot.
– Kevolaiset olivat todella nähneet vaivaa päivän järjestämisessä. Esitykset yllättivät. Hämmästyimme tutkimuksen laaja-alaisuudesta, aseman toimenkuvan monipuolisuudesta sekä verkostoitumisen laajuudesta. Yhteistyötä tehdään monien maiden kanssa, Leena Leppänen totesi.
Kevolla tehdään pääasiassa ekologista ja muuta biologista, maantieteellistä sekä ympäristötutkimusta. Työ voidaan jakaa kahteen haaraan: pitkäkestoiseen kartoitukseen ja ympäristöseurantaan sekä syy-seuraussuhteita tarkasteleviin kokeellisiin tutkimuksiin.
Yksi Kevon pitkäaikaistutkimuksista liittyy tunturimittarien aiheuttamiin tuhoihin. Vuosien 1964-1965 tunturimittarituhojen vaikutukset nähdään luonnossa yhä.
Tutkimuksen vahvuus on pitkäaikaisessa seurannassa. Esimerkiksi perhosten kannanvaihteluja on seurattu vuodesta 1972 lähtien, myyriä vuodesta 1981, vuotta myöhemmin aloitettiin pöntössä pesivien varpuslintujen kannanvaihtelun vaikutusten seuranta pesintämenestykseen.
– Oli mielenkiintoista kuulla, miten suuri vaikutus tunturimittareilla ja hallamittareilla on. Sitä itse näkee vain tuhotut puut, mutta vaikutus on paljon suurempi, säännöllisesti Lapissa vieraileva tamperelainen Helena Halvari totesi.
Kevolla toimii kaksi sääasemaa. Etäisyyttä niillä on toisistaan vain 150 metriä, mutta suurien korkeuserojen vuoksi alempana sijaitseva Kevojärven sääasema antaa huomattavasti alhaisemmat lämpötilalukemat kuin Kevon asema. Lisäksi alueella on useita Kirsi Ahosen esittelemiä, Portsmouthin yliopiston tutkimusryhmän ilmanlämpötilaa ja -kosteutta mittaavia dataloggareita, joiden avulla tutkitaan topografian vaikutusta paikallisilmastoon.
Kevolla on Turun yliopiston toimintojen lisäksi muun muassa Helsingin yliopiston Seismologisen instituutin seismografinen asema, kaksi ilmatieteen laitoksen sääasemaa sekä geodeettisen laitoksen painovoimatutkimusta. Avoimien ovien päivänä vieraat pääsivät tutustumaan seismografiluolaan.
Tutkimusaseman alueella korkeuserot ovat suuret. Kevojärven rannasta korkeimmalle pisteelle saa kivuta 30 metriä.
Tien varressa tulijoita otti vastaan uusi tutkimushanke, jossa selvitetään, voisivatko Keski-Euroopassa pahoja metsätuhoja aiheuttavat havununnat ja lehtinunnat menestyä myös Lapissa. Tutkimusteknikko Tommi Andersson on tutkijan avuksi kurkkinut tilannetta pitkin kesää. – Havu- ja lehtinunnat ovat kyllä elossa, mutta eivät ne kovin hyvinvoivilta vaikuta, Andersson kertoi.
Erja Hyytiäinen