Koko kansan sankareita
Eepokset rakentavat yhteisön käsitystä itsestään ja yhdistävät ihmiset kansaksi. Epiikka on yksi folkloristiikan keskeisimmistä tutkimusaiheista.
Folkloristiikan ja uskontotieteen oppiaineet, Åbo Akademin folkloristiikan oppiaine sekä Donner instituutti järjestivät The Role of Theory in Folkloristics and Comparative Religion -konferenssin Turussa 21.–23. elokuuta. Konferenssissa käsiteltiin muun muassa epiikan ja kansallisidentiteetin suhteita.
Epiikka on kertomuksia sankareista ja sankaruudesta. Sankari edustaa koko yhteisöä, ja siten epiikka luo kuvaa koko kansakunnasta.
– Eepoksilla ja epiikalla on oma merkittävä tehtävänsä kussakin kulttuurissa. Ne kertovat jotakin kulttuurin arvoista ja historiasta, perinteestä ja asenteista, summasi konferenssissa luennoinut professori Joseph Mbele St. Olaf Colegesta Yhdysvalloista.
Esimerkiksi Suomessa Kalevallalla on merkittävä rooli kansallisidentiteetin muotoutumisessa. Se kirvoitti taiteilijoita ja tieteilijöitä vuosisadan vaihteessa.
Kalevala ilman kansallisidentiteettiä
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että epiikka ohjaa ja ylläpitää kansallisidentiteettiä. Useimmiten epiikan ja kansallisidentiteetin suhdetta on tarkasteltu nimenomaan epiikan suunnasta: miten epiikka vaikuttaa kansallisidentiteettiin ja yhteisön syntyyn.
Luennollaan Mbele esitti päinvastaisen tarkastelusuunnan ja lähti herättelemään ajatusta siitä, että epiikka myös ilmaisee kansallisidentiteettiä.
– Kansallisidentiteetti ja yhteisö vaikuttavat epiikkaan, eli vuorovaikutus epiikan ja kansallisidentiteetin välillä on kaksisuuntaista.
Herättely onnistui. Professori Pekka Hakamies tarttui aiheeseen kommentissaan:
Me ja muut
Konferenssilla kunnioitettiin folkloristiikan ja uskontotieteen uranuurtajaa Lauri Honkoa (1932–2002), joka toimi folkloristiikan ja uskontotieteen professorina 1970-luvulta lähtien. Hän oli kiinnostunut etenkin saamelaisten uskomusperinteestä, eeppisestä kertomusperinteestä ja eepoksista ja toi oppiaineisiin uudenlaisia näkökulmia sekä teoriaan että tutkimusmenetelmiin.
Honko oli ahkera kenttätutkija. Yksi hänen merkittävimmistä tutkimushankkeista oli matkat Intiaan, missä hän tutki ja tallensi intialaista epiikkaa. Aunuksen Karjalassa hänet kuvattiin Anna Vasiljevna Tsosnakovan kanssa Pyhäjärvellä vuonna 1966. |
