Kirvelä työskentelee tutkimusassistenttina ja suunnittelee väitöstutkimusta Eeva Kilven 1970-luvun tuotannosta. Runoja hän on kirjoittanut niin kauan kuin muistaa.
Filosofian maisteri Matilda Kirvelä on voittanut perinteikkään J.H. Erkon kirjoituskilpailun työllään Se ei viittaa mihinkään tarkkaan.
J. H. Erkon kirjoituskilpailuun voivat osallistua alle 30-vuotiaat kirjoittajat, jotka eivät ole vielä julkaisseet esikoisteostaan. Kilpailu järjestettiin 69. kertaa, ja lajina oli runous.
– Se merkitsee paljon, että saa tunnustusta, erityisesti ei-kaupallista. Se tuo varmuutta omaan tekemiseen, vaikka ei runoja rahan takia kirjoiteta, Kirvelä sanoo.
Kilpailuraati kuvaa, että Kirvelän poetiikkaa voi luonnehtia “ajatus edellä virtaavaksi älyn runoudeksi, jossa läikähtelee tunne ja välillä jopa katurunouden ruumiillinen henki röökeineen ja eritteineen”.
Raadin mukaan kilpailun teksteissä on runsaasti tyylillistä ja kokemuksellista hajontaa, mikä kielii monipuolisesta kirjoittajakunnasta. Kilpailutöiden kokonaisuutta kuvataan laadukkaaksi, ja runouden tilaa kilpailuannin perusteella hyvinvoivaksi.
Kilpailua järjestävät Suomen Nuoriso-opisto, Suomen Nuorisoseurat ja Nuoren Voiman Liitto. Mukaan lähetettiin tänä vuonna kaikkiaan 179 tekstiä.
Olemisen tapa
Kirvelän runoissa on ruumiillisuutta, yhteiskunnallisuutta ja filosofiaa.
Tutkimusavustajana humanistisessa tiedekunnassa työskentelevä Kirvelä kertoo kirjoittaneensa runoja niin kauan kuin muistaa.
Gradussaan hän tarkasteli Eeva Kilven Naisen päiväkirjaa ja siinä ilmenevää ruumiin ja mielen suhdetta feministisestä ja post-humanistisesta näkökulmasta.
Kirvelä on hakenut väitöskirjatutkijaksi ja haluaisi jatkaa Kilven 70-luvun tuotannon tutkimista. Tuon ajan tuotantoon kuuluu muun muassa Tamara, joka on kenties Kilven tunnetuin romaani.
– Se on ymmärretty yksipuolisesti. On korostettu teoksen seksuaalista puolta, eikä nähty muita tasoja. Eeva Kilvestä tosi vähän tutkimusta, vaikka hän on niin tunnettu kirjailija.
Kirvelä inspiroituu lukemastaan kirjallisuudesta. Myös tutkimuksen tekeminen ja suunnittelu tukee runojen kirjoittamista, vaikka kyseessä on kaksi hyvin erilaista prosessia.
Tutkimustyö tuottaa ajatuksia, joista kaikki eivät päädy tieteelliseen tekstiin.
– Minulle on usein auki kaksi tekstitiedostoa, samaan aikaan tutkimuksen kanssa syntyy runoutta.
Kirvelä kertoo, ettei ole tietoisesti pyrkinyt ruumiillisuuden teemaan, mutta se on ujuttautunut hänen teksteihinsä. Teema tulee luultavasti jatkumaan tulevissakin runoissa.
– Runojen kirjoittaminen on minulle olemisen tapa, kuin hengittämistä. Ajatukseni ovat levällään, jos ei kirjoita.
Tekstinäyte:
Selkäranka mutkalla, laita nolot kirjat päällekkäin (Foucault, Bukowski, Foster Wallace)
Toista ihmistä ei tunne ennen kuin on lukenut miesten kirjoittamia kirjoja hänen kanssaan
Älä oksenna kaikkea, voi vain pahoin
ja muista viisi minuuttia, ettei kannata juoda
(niin siis vettä)
Kaikkeen tulee käänne ja samea tiskivesi:
tottuminen
Se voi olla ihan valtava nautinto, ettei ole mitään, vaan saa valua viemäriin ja
etsiä merkityksiä siitä
Maataan tässä vähän aikaa ja pelätään ihan kaikkea
On korruptoitunutta olla pettymättä koko ajan
