CCR on osallistunut käyttäytymistaloustieteestä ammentavien kestävän ja aktiivisen liikkumisen nudging-kokeilujen (tuuppauksien) kehittämiseen Turun kaupungin ja Turun yliopiston yhteistyönä toteutetussa Euroopan Unionin NetZeroCities-ohjelman rahoittamassa 1.5 Degree City -hankkeessa. Toukokuussa päättyvästä hankkeesta ja siinä toteutetuista tuuppauskokeiluista voi ammentaa oppeja sidosryhmien kanssa yhteiskehittämiseen laajemminkin.
Klassinen esimerkki Richard H. Thalerin ja Cass Sunsteinin 2008 popularisoimasta niin sanotusta nudging-ratkaisusta (suom. tuuppaus) on Schipholin lentokentän pisoaareihin asennettu kärpästarra, jonka tähtäämään houkuttelevan ohjausvaikutuksen avulla on saatu vähennettyä siivouksen tarvetta. Tuuppaus on käyttäytymistieteisiin perustuva menetelmä, jossa ihmisten valintoja ohjataan hienovaraisesti ja ei-pakottavasti valinta-arkkitehtuuria muokkaamalla kohti toivottuja päätöksiä ilman vaihtoehtojen rajoittamista.
Tuuppauksista onkin tullut viime vuosina tutkimuksen lisäksi yhä suositumpi poliittinen käyttäytymisen ohjauskeino, joiden suosiota on lisännyt tarve löytää ratkaisuja kestävyyskriisiin. CCR osallistui Turun kaupungin 1.5 Degree City -hankkeeseen, jossa yhteistyössä Turun ylipiston psykologian laitoksen kanssa kehitettiin yrityksille, nuorisolle, lapsiperheille ja vanhuksille suunnattuja kestävään ja aktiiviseen liikkumiseen kannustavia tuuppauskokeiluja. Tuuppausten kehitys pohjautui psykologian laitoksen johtamaan Strategisen tutkimuksen neuvoston CLIMATE NUDGE -hankkeeseen.
”1.5 Degree City -hanke tarjosi mahdollisuuden paikallisiin käytännön kokeiluihin CLIMATE NUDGE:n opeista, joiden tavoitteena on luoda kustannustehokkaita, terveyttä edistäviä ja eettisesti kestäviä, skaalautuvia keinoja ilmastonmuutoksen torjuntaan perinteisten ohjauskeinojen tueksi”, kertoo molemmissa hankkeissa työskentelevä tutkimusjohtaja Aki Koponen.
Tuuppauksilla Turun ilmastotavoitteisiin kirittämässä
EU:n NetZeroCity -ohjelman rahoittaman 1.5 Degree City -hankkeen tavoite on tukea Turun ilmastotavoitteita edistämällä vähähiilistä elämäntapaa ja mahdollisuuksia osallistua ilmastotyöhön. Kaksi vuotta kestäneen hankkeen aikana toteutettiin yritysyhteistyönä neljä tuuppauspilottia: Yritystuuppauksessa tarjottiin autohuoltoliikkeen sijaisajoneuvoksi sähköpyöriä. Nuorisolle järjestettiin yhteistyössä Turun joukkoliikennesovelluksen tuottavan yrityksen kanssa hiilidioksidisäästöjen ja aktiivisen liikkumisen seurantaominaisuutta hyödyntävä Turun toisen asteen koulujen välinen haastekampanja. Alakoululaisille kehitettiin kestävän liikkumisen oppimispeli hyödyntäen CCR:n pitkän linjan pelillistämisosaamista. Vanhuksille järjestettiin projektin aikana tunnistettujen haasteiden perusteella joukkoliikenteen käytön kynnystä madaltava digitaalisten taitojen kehitystyöpaja.
Tuuppausesimerkit esittävät tuuppaukset usein yksilöihin suunnattuina, kumulatiivisen vaikutuksen luovina kustannustehokkaina ohjauskeinoina, jotka eivät vaadi raskaita rakenteellisia muutoksia. Hyvin pian hankkeen aikana tuli kuitenkin selväksi, että kestävän liikkumisen kompleksisia ongelmia ei ratkaista kärpästarroja liimaamalla. Käyttäytymistieteellisten interventioiden laajempi hyödyntäminen vaatii systeemistä näkökulmaa, erilaisten sidosryhmien osallistamista ja sitouttamista sekä valmiutta kokeilla ja jatkokehittää läpi prosessin.
”Hankkeessa testattuja tuuppauksia peilattiin nudge-tutkimuksessa kehittyviin keskusteluihin. Pilotit osoittavat hyvin, että tuuppaus ei ole hopealuoti, vaan laajempi vaikuttavuus vaatii tuuppaavalta organisaatiolta valmiutta käyttäjälähtöiseen ajatteluun sekä halua myös haastaa omia vakiintuneita ajatusmallejaan”, reflektoi Koponen hankkeen päättyessä.
Tuuppausopeilla systeemihärkästen herraksi
Hankkeen tuuppauskokeilut osoittivat, että nokkelien kärpästarraratkaisujen keksiminen ei ole helppoa, saati edullista vaan aikaa vievää verkostoissa navigointia. Lisäksi vaikuttavuuden arvioinnin keinojen kehittäminen oli tarpeen, koska tuuppausvaikutusten mittaaminen oli haastavaa. Osoittivatko nämä kokemukset, että poliittista suosiota nauttiva tuuppaus on tutkimuksellisesti tehoton ja pisoaarikärpäsestä on tehty härkänen?
”Oikeastaan päinvastoin”, vastaa Koponen. ”Tuuppauskokeilut rikastivat ymmärrystä siitä, miten yksittäiset tuuppaukset voivat olla osa prosessia, jossa käyttäytymistieteellisiä keinoja hyödyntäen muotoillaan vakiintuneita käytänteitä. Erityisesti tuuppausten yhteiskehittäminen sidosryhmien kanssa vaikuttaa niin tuupattavaan yksilöön kuin organisaatioon systeemitasolla. Se sitouttaa toimijoita yhteisiin kestävyyspäämääriin rakentaen organisaatioiden kyvykkyyksiä ja luoden täten yhteiskunnallista vaikuttavuutta yksittäistä tuuppausratkaisua laajemmin.”
Tuuppausten kehityksessä ammennettiin CLIMATE NUDGEssa kehitetystä yhteiskehittämisen mallista. Sen soveltaminen käytännön tuuppausten toteutukseen toi uusia oppeja sidosryhmäyhteistyön sekä kontekstin ymmärtämisen merkityksestä. Tuuppausten kehittäminen ilman keskeisiä toteutukseen osallistuvia toimijoita on tehotonta ja ennen kaikkea vähentää interventioiden kehitysprosessin systeemistä vaikutusta verkostoissa.
Tuuppauskokeilut osoittivat siis, että kärpäsen sijaan joskus on hyödyllistä lähtökohtaisestikin keskittyä härkäseen. CCR:n vankka kokemus yritysyhteistyöstä ja sitouttamisesta tuki hankkeen toteutusta ja tavoitteiden saavutusta. Se myös avasi uusia näkökulmia siihen, miten tulevaisuudessa käyttäytymistieteellisiä näkökulmia voi hyödyntää muutoksen, verkostojen, organisaatiokehityksen sekä johtajuuden tutkimuksessa.
CCR:stä hankkeeseen osallistuivat tutkimusjohtaja, KTT Aki Koponen ja tutkimuspäällikkö, FT Jukka Vahlo, erikoistutkija Pilvi Posio sekä projektitutkija Satu Husso yhteistyössä Turun yliopiston osuutta hankkeessa johtavan psykologian oppiaineen kanssa.