Kuukauden tutkija on kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuskeskusten CERLIn ja CELEn yhteinen julkaisusarja, jossa tutkimuskeskukset vuorottelevat tutkijaesittelyn kanssa kuukausittain. Lokakuussa esittelyvuorossa on professori Sara Sintonen CERLIstä.
Paraikaa tutkin monia varhaiskasvatusta ja lapsuutta koskevia ajankohtaisia teemoja, kuten lasten materiaalisia suhteita sekä lasten ja metsän kanssaoloa. Laajemmin olen kiinnostunut tietämisestä, kasvamisesta sekä oppimisesta ja opettamisesta ihmistä laajempina, suhteisina, alati muuntuvina dynaamisina ja usein ei-lineaarisina prosesseina. Jalkauduin taannoin lapsiryhmän kanssa metsään kokonaiseksi lukuvuodeksi, ja tuosta aineistosta riittää edelleen ammennettavaa. Tutkimustyöni taustalla kaikuilee juureni taidekasvatuksen, kulttuurin, median ja (moni)lukutaidon parissa. Teen myös toisinaan opettajankoulutukseen liittyvää tutkimusta eri kokoonpanoissa.
Koen tutkimukseni tärkeäksi, koska lapset ovat yhteiskunnan merkittävä osa. Varhaiskasvatus ja sen toteuttaminen, opettajankoulutus ja tutkimus kietoutuvat monimutkaisiin ja osin kompleksisiinkin ilmiöihin, joiden ymmärtämisessä tutkittu tieto auttaa. Lapsissa on myös sellaista viisautta, joka puhuttelee minua.
Tutkijan arjessa työpäiviini kuuluu unelmatilanteessa käsitteiden ja aineiston kanssa ajattelemista, lukemista, tutkijakavereitten kanssa yhdessä pohtimista ja artikkeleiden kirjoittamista. Käytännössä päivät täyttyvät kuitenkin juoksevien asioiden hoitamisesta, lukuisista sähköposteista, yhteydenpidosta, kokoustamisista ja neuvotteluista sekä lausuntojen ja hakemusten kirjoittamisista tiukoissa aikaraameissa. Tärkeä osa työtäni on opettaminen sekä opinnäytteiden ohjaaminen, joka on yksi lempipuuhaani – olipa kyse kandidaatintutkielmasta, gradusta tai väitöskirjasta.
Teen yhteistyötä niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla monien eri tutkijoiden ja tahojen kanssa, myös monitieteisissä kokoonpanoissa. Erilaiset verkostot ovat kullanarvioisia, joskin välillä myös aikasyöppöjä. Haluan pysyä ajan hermolla, joten seuraan monella tapaa yhteiskunnallista keskustelua. Hiljainen, hidas aktivismi on yksi salainen aseeni.
Kun en tutki, ulkoilen, joskin metsässä tai rannoilla ajatukseni eivät aina jätä rauhaan. Kysymykset maailmassaolon merkityksestä sekä ihmisen toiminnan mielekkyydestä mietityttävät. Hyvään elokuvaan tai ajatuksella tehtyyn dokumenttiin on kiva uppoutua. Tykkään myös vaan olla ihan hiljaa.
Terveiseni oppimisen ja opetuksen tutkimuksen parissa toimiville liittyvät ajatukseen yhteistyöstä. Moni tekee arvokasta ja todella kiinnostavaa työtä tahollaan, mutta yhdessä voisimme olla vieläkin vaikuttavampia.
