Lääketieteen koulutus arvioitiin valtakunnallisesti
15.06.2018
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on toteuttanut lääketieteen peruskoulutuksen kansallisen arvioinnin vuosina 2016–2018. Arvioinnin tulosten perusteella Suomen viiden lääketieteellisen koulutusohjelman vahvuuksiin kuuluu jatkuvan parantamisen henki. Kaikkiin koulutusohjelmiin kuuluu harjoittelua yliopistosairaaloiden ulkopuolella ja yhteistyö perusterveydenhuollon kanssa toimii. Lääkärikoulutuksen sisältöjen yliopistokohtaista vaihtelua tulisi kuitenkin vähentää, sillä työympäristön muutokset edellyttävät yhteistä näkemystä tavoitteista ja tiiviimpää yhteistyötä. Turun vahvuuksiksi luettiin erityisesti koulutuksen kehittäminen ja monipuoliset työelämäyhteydet.
Nyt toteutettu arviointi on ensimmäinen laatuaan. Sen kohteena olivat ne viisi yliopistoa, jotka Suomessa tarjoavat lääketieteen lisensiaatin koulutusta: Itä-Suomen, Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot ja niiden lääketieteelliset koulutusohjelmat. Kansainvälinen arviointiryhmä, jossa on vankka lääketieteen pedagogiikan tuntemus, vieraili kaikissa yliopistoissa ja tutustui tiedekuntien ja opiskelijajärjestöjen tuottamaan laajaan tausta-aineistoon.
Kaikilla viidellä lääketieteellisellä koulutusyksiköllä on useita yhteisiä vahvuuksia. Ne ovat sitoutuneet koulutuksen jatkuvaan parantamiseen, ja myös opiskelijat osallistuvat koulutuksen kehittämiseen opiskelijaedustajien ja palautteen antamisen kautta. Kansallinen yhteistyö on lisääntymässä.
– Lääkärikoulutuksen kehittämisen maanlaajuinen yhteistyö on alkanut jo vuosia ennen auditointia. Auditoinnin myötä kehittämisyhteistyö kuitenkin vahvistuu entisestään. Tuore opetus- ja kulttuuriministeriön kärkihankerahoitus lääketieteen ja hammaslääketieteen koulutuksen digitalisaatiota valtakunnallisesti edistävälle MEDigi-hankkeelle tulee osaltaan palvelemaan tätä tarkoitusta, Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen kehittämisyksikön johtaja Outi Kortekangas-Savolainen uskoo.
Kaikissa koulutusohjelmissa on kliinistä harjoittelua yliopistosairaaloiden ulkopuolella, ja opiskelijoilla on mahdollisuus varhaisiin potilaskontakteihin. Yliopistojen yhteistyö ulkopuolisten opetusyksiköiden kanssa toimii hyvin erityisesti perusterveydenhuollossa, jossa on innostuneita opettajia roolimalleina.
– Turku sai kiitosta muun muassa opetuksellisesta johtamisesta ja monipuolisista työelämäyhteyksistä, muun muassa hyvin järjestetystä hajautetusta koulutuksesta ja Terveyskampus Turun piirissä tapahtuvasta koulutuksen kehittämisestä. Lisäksi mentorointi ja laaja lääketieteellisen pedagogiikan koulutus saivat erityiskiitosta, Kortekangas-Savolainen summaa.
Tarvitaan yhteinen näkemys suomalaisen lääkärin koulutuksesta ja osaamisesta
Tekeillä oleva sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen uudistus edellyttää yhteistä kansallista näkemystä työhön valmistuvien lääkärien taidoista, asenteista ja roolista. Nyt koulutussisällöt ja -tavoitteet vaihtelevat.
Kansainvälisen arviointiryhmän mukaan lääketieteellisten koulutusohjelmien pitäisi muodostaa yhteinen määritelmä siitä, miten suomalainen lääkäri on koulutettu ja mitä hänen pitäisi osata valmistuessaan. Määritelmä on syytä muokata yhteistyössä keskeisten sidosryhmien kanssa. Näitä ovat potilaat, opiskelijat, muut terveydenhuollon ammattilaiset ja työnantajat.
Lääketieteellisille koulutusohjelmille suositellaan opetussuunnitelmien yhteensovittamista, jotta yhteisistä kansallisista oppimistuloksista voitaisiin sopia ja niiden saavuttamista arvioida luotettavasti.
Arviointiryhmä suosittelee myös vahvaa lääkärin avaintaitojen kehittämistä. Lääkärin tärkein tehtävä on diagnoosin määritys, ja erityisen tärkeää oppimiselle onkin potilaskontakteissa tapahtuva kliinisten taitojen ja päättelykyvyn arviointi sekä rakentava palaute. Lääkärintyön ydinosaamista on myös kyky kohdata vaikeita tilanteita rakentavasti, ja sitä pitäisi harjoitella koulutuksen aikana.
– Henkilökohtaisen palautteen antaminen ja saaminen on ollut yksi Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opetuksen kehittämiskohteista. Runsas ja moninainen kliinisten tilanteiden kirjo opetuksessa asettaa kuitenkin hyvälle palautteen annolle haasteita. Valtakunnallinen yhteistyö voisi auttaa sopivan, mobiilisti toimivan palautesovelluksen teknologian kehittämisessä, sisältöä on jo suunniteltu pitkälle, Kortekangas-Savolainen visioi.
Suuret opetusryhmät hankaloittavat tekemällä oppimista
Kasvaneet opiskelijamäärät ja yliopistojen organisaatio- ja budjettimuutokset ovat vaikuttaneet opiskelijoiden ja opettajien hyvinvointiin. Suuremmat kurssit erityisesti klinikoilla lisäävät opettajien työmäärää ja vähentävät opiskelijoiden mahdollisuuksia tekemällä oppimiseen tai henkilökohtaisen palautteen saamiseen. Koulutusohjelmien tapoja ehkäistä, tunnistaa ja hoitaa opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointiongelmia tulisi kehittää.
– Tiedekuntamme sai kiitosta sekä opiskelijoiden että opettajien hyvinvoinnin eteen tehdystä työstä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kehitettävää edelleen olisi. Opettajien ja opiskelijoiden lukumäärän suhde on kiistatta muuttunut epäedullisemmaksi suurten kurssikokojen myötä. Kurssikokojen pienentäminen vaikuttaisi luultavasti opettajien hyvinvointiin ja helpottaisi opiskelijoiden oppimista. Lääketieteen oppiminen poikkeaa muista tieteenaloista siinä, että perinteistä mestari–kisälli-oppimista tarvitaan paljon nyt ja vasta. Medisiina D:ssä avattava moniammatillinen simulaatiokeskus tarjoaa entistä enemmän mahdollisuuksia lääkärin ammattiin kuuluvien vaikeiden tilanteiden harjoitteluun, Kortekangas-Savolainen kertoo.
Lääketieteen opettajat tasapainoilevat opetuksen, kliinisen työn ja tutkimuksen vaatimusten välillä. Arviointiraportin mukaan tiedekuntien olisi hyvä pohtia, kuinka opetusta voisi arvostaa enemmän, ja harkita lääketieteellisen opetuksen urapolkujen luomista. Arviointiryhmän mukaan lääketieteen koulutuksen kehittämisyksiköt tarjoaisivat järjestelmällisesti mahdollisuuksia pedagogiseen koulutukseen kaikille, jotka opettavat lääketieteen opiskelijoita.
– Turussa on toistaiseksi maamme ainoa lääketieteen koulutuksen kehittämisyksikkö, joten olemme tässä kohdin eturintamassa. Onkin hienoa, että vakiintunut käytäntömme on nähty hyväksi soveltaa laajemmin tiedekuntiin, Kortekangas-Savolainen iloitsee.
Arviointi julkaistiin perjantaina 15.6.2018 Suomen Kansallismuseossa Helsingissä.
TJ
Kuva: Hanna Oksanen