Lasten yliopisto lavalla -esitys johdatti lapset tunteiden maailmaan

Lasten yliopisto: Tunteiden vuoristorata -esityksen kahdessa näytöksessä 10.1. lavalla nähtiin psykologian professori Johanna Kaakinen, eläintieteen yliopistotutkija Kari Kaunisto, kansanterveystieteen professori Linnea Karlsson ja taloussosiologian väitöskirjatutkija Joonas Uotinen. Supersankarina nähtiin näyttelijä Markus Ilkka Uolevi. 

Turun yliopiston ja Turun Kaupunginteatterin yhteistyö on tuonut tiedettä ja taidetta yhteen jo aiemmin muun muassa Akateeminen vartti -esityksissä ja Tieteen lava -keskustelusarjassa. Nyt yhteistyö sai uuden ulottuvuuden, kun 6–10-vuotiaille suunnattu Tunteiden vuoristorata -esitys yhdisti tutkijoiden asiantuntemuksen ja teatterin elämyksellisyyden. 

Johanna Kaakinen johtaa STN-rahoitettua Finsci-hanketta, jossa tutkitaan ja pyritään lisäämään suomalaisten tiedepääomaa. Finsci on etsinyt monia erilaisia keinoja tuoda tiedettä ja tutkimusta kiinnostavalla tavalla esille.

– Teatterin keinojen käyttäminen sopii hyvin keinoksi tähän. Kiinnostavaa olisi myös miettiä, miten saman voisi viedä sellaisten lasten luo, joiden vanhemmille ei ole niin luontevaa tuoda lapsia teatteriin kuulemaan Lasten yliopiston esitystä, Kaakinen pohti onnistuneen esityksen jälkeen yhdessä Linnea Karlssonin kanssa.

FinnBrain-tutkimuksen vastuullinen johtaja Karlsson totesi, että tiedettä voidaan viedä lastenkulttuuriin neliömillimetri kerrallaan.

– Vain se, mikä koskettaa meitä, voi vaikuttaa. On mahtavaa huomata, miten teatteri on painostanut tähän, Karlsson sanoi.

Ötököiden herättämistä tunteista, erityisesti peloista, puhunut Kari Kaunisto totesi esityksen jälkeen, että lavalta oli hienoa nähdä, miten lapsille selvästi syttyi esityksen aikana erilaisia tunteita.

– Ei ole huono, että lapsi kokee pelkoa, kunhan siinä vierellä on säätelyapu – vanhempi – jonka vieressä on turvallista kokea pelkoa. Vähitellen, säätelyavun avulla lapsi oppii käsittelemään tunteita, Linnea Karlsson vahvistaa.

Tutkijat havainnoivat, että lapset selvästi hakeutuivat vanhempiensa kylkeen kuulemaan ja kokemaan esitystä.

– Lasten ja vanhempien välinen kommunikaatio on tärkeää molemmille aivopareille. Se altistaa yhteisille hetkille. Jaetun ilon hetken kautta rakennetaan vuorovaikutuksen tilaa. Jos sama esitys olisi viety kouluun, jäisi tämä vanhemman ja lapsen yhteys kokematta, Karlsson totesi.

Joonas Uotisen mukaan mahdollisuus kertoa lapsille onnellisuudesta oli kokemuksena rikas, jännittävä ja kiva. Iloa tuotti se, miten hän aisti yleisöön saapuneiden lasten ottavan esityksen kiinnostuneina vastaan. 

Supersankarina esityksen läpi lapset johdattanut näyttelijä Markus Ilkka Uolevi oli esityksen jälkeen tyytyväinen. Lapset omaksuivat esityksen aikana hyvin hänen ja tutkijoiden erilaiset roolit. Kun supersankari oli lavalla, lapset huusivat vastauksia ja olivat vahvassa vuorovaikutuksessa, kun tutkijat tulivat, lapset keskittyivät kuuntelemaan.

– Minun tehtäväni oli kuljettaa lapset esityksestä toiseen, minä oli se, johon lapset saattoivat samaistua.

Teatterinjohtaja, dramaturgi Satu Rasilan mukaan esitystä tehtäessä puhuttiin paljon siitä, että tekstin pitää kunnioittaa lapsia.

– Lapset eivät ole tyhmempiä kuin aikuiset vaikka heillä on vähemmän elämänkokemusta. Lapsissa on uteliaisuutta, he haluavat tietää. Meille on tärkeää päästä yhdistämään tiedettä ja taidetta, ja tämä oli onnistunut konsepti.