Matalan kynnyksen alumnipäivä johdatti tulevaisuuden yhteiskuntaa

Varadekaanina yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta vastaava Riikka Korja kertoi heti tapahtuman alkuun, että päivän suunnittelu alkoi heti alkuvuodesta 2020. Maailma mullistui, mutta tavoitteesta pidettiin kiinni.

– Halusimme tavata teidät ihan paikan päällä. Ihanaa, että tämä nyt onnistui, Korja kiitteli reilu satapäistä yleisöä.

Yleisössä istuivat muun muassa poliittista historiaa opiskellut Anna Hirsikoski valtio-oppia opiskellut Ella Faltersack. Molemmat kiittelivät paneelikeskustelua kiinnostavaksi ja erityisen kiitoksen tuotti se, että tapahtumassa alumni sai osallistua juuri niin paljon kuin halusi. Saattoi vain keskittyä kuuntelemaan, tai kysyä, jos mieli teki.

– Tämä oli helposti lähestyttävä tilaisuus. Oli helppo tulla, oli kiinnostavaa kuultavaa eikä kiusallisia osuuksia, jossa väkeä väkisin osallistetaan. Paneelissa oli asiantuntijoita moniäänisesti. Tutkijoiden rinnalla myös heitä, jotka tekevät käytännön työtä, Hirsikoski kiitti.

Faltersack jatkoi kiitosten linjaa liittyen ajankohtaan: alumnipäivä oli helppo jatkumo työpäivän päälle. Ja vielä herkullista tarjottavaa inspiroivan keskustelun päälle.

– Kävin myös tutustumassa oppiaineiden postereihin. Oli mukava tulla käymään päärakennuksella, täällä ei ole pitkään aikaan tullut käytyäkään. Opiskelijan aikaan tuli, silloin Publicumia juuri rakennettiin, Faltersack kertoi.

Dekaani Louis Clerc kuvasi alumnipäivää nostalgiamatkaksi aikaan, jolloin oli vähän rahaa ja enemmän aikaa. Nyt on enemmän rahaa, mutta vähemmän aikaa. – Haluamme kertoa teille siitä parhaasta tieteellisestä tiedosta, mitä rahalla saa, Clerc totesi jatkaen, että alumnit ovat tärkeä osa yhteisöä. Tämä näkyy erityisesti mentoritoiminnassa.

Onko kohtuullisuuden tavoittelu syrjäyttänyt halun loikata sosiaaliluokassa ylöspäin

Paneelikeskustelun aiheeksi oli valittu tulevaisuuden yhteiskunta. Mustread-verkkojulkaisun johtava politiikan asiantuntija, mittavan tutkijanuran Eduskuntatutkimuksen keskuksessa tehnyt Erkka Railo haastoi aiheen tiimoilta INVEST-lippulaivahankkeen johtajan, sosiologian professori Jani Erolan, Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntijan Annukka Paasivirran, Tutkimus E2:n vanhemman tutkijan Ville Pitkäsen, INVESTin erikoistutkijan, psykologi Kirsi Peltosen sekä poliittisen historian opiskelijan, ilmastoaktivisti Sara Nymanin katsomaan eteenpäin.

– Tulevaisuuden nuoret tarvitsevat hirvittävän paljon suvaitsevaisuutta. Sen, että me hyväksymme erilaisia toimintatapoja, Kirsi Peltonen totesi.

Sara Nyman muistutti, että kun puhutaan tulevaisuudesta, on nuorten saatava sanoa, mitä haluamme. Ville Pitkänen painottikin, että liian usein puhumme nuorista homogeenisena ryhmänä, mutta nuorissa näkyvät ne aivan samat polarisaatiot kuin muunkin ikäisissä.

Lapsenoikeusaktivistiksi tunnustautunut Annukka Paasivirta painotti, että meidän on muistettava, että lapsuus on tässä ja nyt.

– Meillä on nuoria, jotka eivät ole saaneet kotoa viestiä, että sinulla on vaihtoehtoja, sinä selviät. Jotkut nuoret on saatu uskomaan, että sulla ei ole vaihtoehtoja, sulle on luotu tämä lokero, Peltonen totesi.

Jani Erola muistutti sattuman vaikutuksesta. Hän myös muistutti, että tämän päivän nuorilla on enemmän vaihtoehtoja kuin aiempien sukupolvien nuorilla.

– Julkaisimme vastikään tutkimuksen, jonka mukaan nuorten aikuisten tavoitteet ja toiveet ovat ”jalat maassa” -toiveita: halutaan hyvä parisuhde, rakkautta, hyvä työpaikka, toimeentulotuki. Huolien kärkipäähän nousivat jaksamisen tematiikka, mielenterveys, toimeentuloa ja yksinäisyys, kokemus siitä, ettei saa ääntään kuuluviin, Pitkänen totesi.

Sara Nymanin mukaan ilmastokriisi kuitenkin muuttaa ajatusta siitä, mikä on hyvää ja tavoiteltavaa elämää. Lentämisestä on tullut asia, jota häpeillään.

– Yhä useampi miettii, mitä elämässä tarvitaan, mitä kannattaa tavoitella, Nyman totesi.

Yleisökommentissa Riikka Korja toi esille tutkimustuloksen, jonka mukaan nuoret haluavat kohtuullisuutta. Hyppäys sosiaaliluokasta ylempään ei ole yhtä ajankohtaista kuin aiemmin, nyt tavoite on löytää mielekäs työ ja kohtuullisuutta.

Tutkimukset paljastavat myös huolestuttavia asioita. Esimerkiksi onnistuneesta maahanmuutosta puhuttaessa keskeiseksi tekijäksi nousee oman paikan löytäminen suomalaisesta yhteiskunnasta, mutta Ville Pitkänen toi esille tutkimuksen, joka mukaan 50 prosentilla somaliankielisista nuorista ei ole ainuttakaan suomenkielistä tuttavaa.

Jani Erola muistuttikin, että me emme tarvitse vain yhteiskuntatieteellisetä vaan monitieteistä tutkimusta, jota yhteiskuntatieteilijöiden kanssa tekevät esimerkiksi terveys- tai taloustieteilijät.