Proffa tutuksi: Tuulikki Mikkola

Minkä alan professori olet? 

Olen perheoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden professori. Perheoikeus pitää sisällään paljon eri teemoja, esimerkiksi parisuhde-, edunvalvonta- ja lapsioikeuden sekä jäämistöoikeuden. 

Mitä tutkintoja olet suorittanut? 

Aloitin oikeustieteen opinnot Lapin yliopistossa vuonna 1990 ja valmistuin oikeustieteen kandidaatiksi 1993. Tämän jälkeen vietin vaihtovuoden Englannissa ja aloitin tohtorikoulussa Helsingin yliopistossa vuonna 1995. Valmistuin oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1999. Minulle on sittemmin myönnetty dosentin arvo Helsingin, Turun ja Lapin oikeustieteellisissä tiedekunnissa. Olen myös suorittanut musiikkiopiston aikoina I-tutkinnon pianonsoitossa. Viulunsoitossa jäin hieman alemmalle tasolle (3/3). 

Miten sinusta tuli professori? 

Yksinkertaista sinänsä: asetin tavoitteen ja suuntasin sitä kohti. Vielä opiskeluaikana en ajatellut, että minussa olisi ainesta tutkijaksi. Koitin kepillä jäätä ja hain tohtorikouluun Helsinkiin, ja vasta kun tulin valituksi aloin miettimään, josko yliopistoura voisi olla minulle vaihtoehto. Kuitenkin vasta 2000-luvun puolella – kun olin ollut yksityissektorilla töissä – asetin tavoitteeksi kansainvälisen yksityisoikeuden ja oikeusvertailun professuurin Lapin yliopistossa. Lapin yliopisto oli näet tuolloin ainoa tiedekunta, josta kyseisen oppiaineen professuuri Suomesta löytyi. Tavoitteen asettamisen jälkeen tein valtavasti töitä kehittyäkseni työssäni, ja saavuttaakseni sen, mitä halusin. Professori minusta tuli vuonna 2009. Turkuun siirryin vuonna 2016, kun täällä avautui minua kovasti kiinnostanut tehtävä, jossa perheoikeus yhdistyi luontevasti kansainväliseen yksityisoikeuteen ja oikeusvertailuun. 

Mikä proffan työssä on parasta? 

Minulta aina joskus kysytään, miksi haluan olla yliopistolla töissä. Syitä on useita, joista voisin kertoa ainakin seuraavat. Koen, että yliopistolla pääsen aidosti vaikuttamaan oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Kenties naiivi ajatus, mutta silti minulle vahva ja konkretisoituu esimerkiksi havaitessani, että hovioikeudet viittaavat tutkimuksiini ja ottavat kantani huomioon ratkaisuja tehdessään. Oikeudenmukaisuutta voi edistää myös hyvin monilla muillakin tavoilla, kuten opetuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta.  

Koen, että minussa asustaa pedagogi. Annoin jo lukioaikana pianotunteja koulun jälkeen. Tykkään opettaa ja tykkään miettiä, miten minusta tulisi parempi opettaja. Pidän vuorovaikutuksesta opiskelijoiden kanssa ja opettaminen antaa minulle energiaa. Lisäksi yliopistolla tutkimuksen tekeminen on myös luovuuden harjoittamista. Ei niin, että päästetään irti juridisesta argumentaatiosta, vaan niin että tutkimuksen tekeminen antaa mahdollisuuden inspiroitua oikeuteen kytkeytyvistä havainnoista. Olen myös löytänyt Turusta hyviä työkavereita, joiden seurassa voi jutella oikeudellisten kysymysten lisäksi myös kaikesta, vaikkapa ylipäätään elämästä.  

Mitä teet vapaa-ajallasi? 

Harrastan urheilua ja musiikkia kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Minulla on kilpaurheilutausta, ja pidän edelleen erilaisiin kilpailuihin osallistumisesta. Olen aikuiselämässäni osallistunut piano-, laulu-, pikaluistelu-, yleisurheilu- lentopallo- ja juoksukilpailuun. Enää en (välttämättä) tavoittele voittoja, mutta kilpaileminen antaa minulle hyvän syyn sinnikkääseen ja johdonmukaiseen harjoitteluun. Soitan pianoa, viulua, hiukan harmonikkaa ja kitaraa, ja vielä haaveilen tenorisaksofonista. Pidän myös lukemisesta ja katson televisiosta kaikenlaisia rentouttavia hömppäsarjoja. Vaativalla ja vastuullisella työllä on oltava vastapallonsa. Kukaan ei jaksa antaa sataa prosenttia ilman palauttavia taukoja. 

Paras muistosi omalta opiskeluajaltasi? 

En voi nimetä vain yhtä muistoa ja sanoa, että se oli paras. Kiinnostavimpana oman henkisen kasvuni näkökulmasta pidän sitä, että oikeustieteen opinnot eivät ensin alkuun kiinnostaneet minua pätkän vertaa. Olin hakenut oikeustieteelliseen vain, koska en keksinyt minne muualle olisin hakenut ja päättelin, että oikeustieteellinen antaa aikaa päättää, mitä isona elääkseen tekisi. Melko nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että ala sopii minulle kuin nenä päähän, ja kiinnostus oikeusjärjestelmää kohtaan heräsi melko nopeasti alkukompuroinnin jälkeen. Voin myös kertoa, että opiskeluaikani oli paitsi raskasta, myös monin tavoin palkitsevaa. Löysin ihania ystäviä, ja Rovaniemen yössä tuli tavattua monia julkisuudesta tuttuja hahmoja. Itkin, kun muutin Rovaniemeltä Helsinkiin. 

Terveiset opiskelijoille? 

Mennään eteenpäin.