Ranskan kielen kääntäjäseminaarissa paikattiin aukko 1800-luvulta suomennetussa kirjallisuudessa
Ranskan kielen opiskelijat pääsivät tositoimiin seminaarissa, jossa suomennettiin Théophile Gautierin novellikokoelma Vereviä kertomuksia. Teos valikoitui käännettäväksi, koska Gautierilta oli aiemmin suomennettu vain yksi teos.
Kääntäjät esittelevät teosta Turun kirjamessuilla lauantaina 4.10 klo 11-11.45 ohjelmatilassa Eino (2. krs).
Takarivi vas.: Johanna Roivas, Outi Veivo, Kati Lehtinen
Eturivi vas.: Heli Tirronen, Miina Nurmi sylissään Volter, Noora Hyvönen (ent. Oksanen)
Vereviä kertomuksia sisältää kahdeksan novellia, joista jokainen on omanlaisensa. Mukana on huumoria, kauhua, romantiikkaa ja parodiaa. Tarinoissa tavataan alkemisteja, aaveita, eloon heränneitä esineitä, ihastuttavia neitoja, aseistakieltäytyjiä, porvarillisia kärsiä ja pyyleviä kuuluisuuksia.
– Novellikokoelma oli ihanteellinen kääntää, koska jokainen opiskelija sai kääntää koko draaman kaaren, seminaarin vetäjä, yliopisto-opettaja Outi Veivo kertoo.
Yksin ei kuitenkaan tarvinnut käännöksen kanssa puurtaa, sillä jokaisella novellilla oli kaksi nimettyä kääntäjää. Käännöksistä muodostui lopulta yksi yhteinen.
– Kaikki seminaariin osallistujat kommentoivat prosessin aikana toistensa käännöksiä, Noora Oksanen ja Kati Lehtinen kertovat.
Käännösprosessi oli tiedonhakua ja salapoliisintyötä. Haastavaa oli historialliseen todellisuuteen perehtyminen ja esimerkiksi viittaukset yksityiskohtiin aikakauden muissa teoksissa.
– Taustatietoa haettiin muun muassa sotilaan univormun osista ja taiteen eri tyylisuunnista, Johanna Roivas sanoo.
– Ensin perehdyttiin 1800-lukuun ja sitten siihen, miten 1800-luvun tekstejä oli eri aikoina käännetty, Miina Nurmi kuvailee.
– Käännös on tekijöidensä näköinen. Ryhmän keskusteluissa syntyi ratkaisuja ongelmakohtiin ja tyyli hioutui automaattisesti yhtenäiseksi, Heli Tirronen toteaa.
Monipuolinen kirjailija
Julkaistu 2.10.2014