Soili Keskinen esitteli palasen Japania

​– Ihana maa, huokaisee professori Soili Keskinen kuvaillessaan opiskelijoille japanilaisen kirsikkapuistikon keväistä kukkapilveä.

Keskinen on tehnyt paljon kansainvälistä tutkimusyhteistyötä ja sen myötä vieraillut Japanissa yhdeksän kertaa. Nyt hän on pukenut 11 opiskelijaa kaikkein kauneimpiin kimonoihin, joita hän on matkoiltaan tuonut. Hetken kuluttua on alkamassa kimononäytös ja juuri eläkkeelle jääneen professorin jäähyväispuhe työtovereille opettajankoulutuslaitoksella.

Ennen näytöstä opiskelijat ehtivät kuitenkin kuulla vielä monta eläväistä tarinaa Japanista, jossa Keskinen perheineen on asunutkin. Soili ja hänen miehensä, Turun yliopiston psykologian laitokselta eläkkeellä oleva professori  Esko Keskinen kertoilevat kimonoista ja niiden käytöstä, Japanin kulttuurista ja tavoista sekä siellä tekemästään työstä ja tapaamistaan ihmisistä.

Kirsikankukkien ihanuuden lisäksi myös maan varjopuolet ovat tulleet tutuiksi, aina maanjäristyksistä ja tsunamien tuhoista asumusten kylmyyteen.

– Kun asunnon lämpötila laskee pariin lämpöasteeseen, ovat sähkölämmitteiset matot ja muut hyvät keksinnöt tarpeen!

Pitkä ura yliopistolla oli antoisa

Soili Keskinen on ollut Turun yliopistolainen yli 40 vuoden ajan. Opintojen jälkeen hän siirtyi lehtoriksi ja sittemmin hoidettavaksi on tullut assistentin ja professorin tehtäviä. Viimeiset 15 vuotta kuluivat opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikössä kasvatustieteen professorina, opetusalana kasvatuspsykologia. Keskinen on toiminut myös laitoksen johtajana.

Nyt päättyvää työuraansa Keskinen kuvailee erinomaisen kiinnostavaksi ja vaihtelevammaksi kuin nuorena maisterina osasi odottaakaan. Tehtävät ovat sisältäneet sopivasti haasteita ja mahdollisuuksia säädellä oman työn kulkua. Keskinen kertoo saaneensa työelämältä paljon, eikä voisi vaatia mitään enempää.

– Koen, että olen saanut tehdä merkityksellistä ja arvokasta työtä, ja että olen saanut tehtyä sen loppuun, valmiiksi.

Suomalainen koulu ja opettajankoulutus kiinnostaa japanilaisia. Soili Keskinen yhteistyökumppaneineen on hiljattain julkaissut kirjan lasten ja nuorten hyvinvoinnista Suomessa ja Japanissa.

Kimonot käsityön taidonnäytteitä

Jokainen kimono on uniikki ja taidokkaasti käsin kirjailtu. Uutena niiden hinnat ovat muutamasta tuhannesta 50 000 euroon. Nykyään niiden käyttö onkin keskittynyt lähinnä juhlatilaisuuksiin. 

– Käytetyt kimonot on purettu osiin, pesty paloina ja ommeltu takaisin kokoon myyntiä varten, kertoo Soili Keskinen. Silti ne ovat hyvin halpoja, sillä japanilaiset eivät käytä toisen käytössä ollutta vaatetta.

Soili Keskisen second hand -kokoelmassa on 50 kimonoa. Vanhin kimono on raakasilkkiä ja noin 70 vuotta vanha.

Morsiamen kimono voi olla voimakkaasti kirjottu tai täysvalkoinen. Alareunassa on toppaus.

Morsiamen kimonon kurjet symboloivat onnea, luotettavuutta ja pitkää ikää.

Häissä morsiamen ja sulhasen äidit pukeutuvat mustiin silkkikimonoihin, joihin on kirjailtu värikkäitä kukkakoristeita. Varakkaiden sukujen kimonot on merkitty valkoisilla suvun vaakunoilla.

Kimonon värit vaihtelevat vuodenajoittain. Nuoren naisen kimono on vaalea. Myös pitkä hiha kertoo, että kyseessä on nuori tyttö.

Kimonon kanssa tarvittava vyö eli obi on leveä ja monta metriä pitkä, sillä sen tarkoitus on häivyttää vartalon muodot. Selän puolella vyö solmitaan neidille rusetiksi ja rouvalle tyynyksi.

Kimonoon puettu siro vartalo, paljas niska ja koristeltu nutturakampaus kuvastavat naiskauneutta japanilaisessa kulttuurissa.

Teksti ja kuvat: Katja Kontu