Tutkijat löysivät sienisääskien paratiisin Perun Amazoniasta
Tutkijat löysivät ja nimesivät 16 tieteelle uutta sienisääskilajia Amazoniasta. Monimuotoinen sääskilajisto ylläpitää poikkeuksellisen rikasta loispistiäislajistoa, mikä kertoo sademetsälajien välisten vuorovaikutussuhteiden tärkeydestä.
Manota aligera on yksi Perun Amazoniasta löydetyistä tieteelle uusista sienisääskistä.
Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön ja Tarton yliopiston tutkijat löysivät Perun Amazoniassa sijaitsevan Allpahuayo-Mishanan suojelualueelta 16 tieteelle tuntematonta Manota-suvun sienisääskilajia. Sienisääsket ovat pienikokoisia hyönteisiä, joiden toukat elävät sienten sisällä.
– Tieteelle tuntemattomien lajien lisäksi löysimme alueelta lukuisia jo tunnettuja Manota-suvun sienisääskiä. Yhdessä ne muodostavat maailman lajirikkaimman Manota-sienisääskien paikallisen kirjon. Olemme tutkineet sienisääskiä eri puolilla maapalloa, joten pystyimme vertailemaan eri mantereilla sijaitsevien tutkimusalueiden lajirikkauksia keskenään, sienisääskiasiantuntijat Heikki Hippa Turun yliopistosta ja Olavi Kurina Tarton yliopistosta kertovat.
Turun yliopiston tutkijat ovat aiemmin raportoineet, että Allpahuayo-Mishanan alueella on tiedettävästi eniten loispistiäislajeja maailmassa. Muutamia vuosia sitten tutkimusryhmä paljasti maasto- ja molekyylitutkimusten avulla alueelta ainutlaatuisen korkean Orthocentrinae-loispistiäisten lajiston, johon kuuluvista lajeista kaikki olivat tieteelle tuntemattomia.
– Orthocentrinae-loispistiäiset ovat erikoistuneet loisimaan ainoastaan sienisääskillä. Kahden peräkkäisen tutkimushankkeen tulokset kertovat osaltaan siitä, että korkea isäntälajien määrä on omiaan ylläpitämään rikasta loislajimäärää. Lajien väliset vuorovaikutusuhteet ovat sademetsissä hyvin erikoistuneita. Uuden tutkimuksen myötä Allpahuayo-Mishana vahvisti asemiaan yhtenä maailman lajirikkaimmista sademetsäalueista, sanoo aluetta tutkinut Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön johtaja Ilari E. Sääksjärvi.
Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat ovat vuodesta 1998 lähtien selvittäneet Allpahuayo-Mishanan suojelualueen hyönteislajiston monimuotoisuutta. Alue on erityisen kiehtova sen ennätyksellisen korkean lajimäärän vuoksi.
Allpahuayo-Mishanasta on aiemmissa tutkimuksissa raportoitu esimerkiksi maailman korkeimmat puu-, lepakko- ja loispistiäislajimäärät. Allpahuayo-Mishana on myös tunnettu ainutlaatuisesta ympäristön heterogeenisuudesta. Pienellä alueella kasvaa monia erityyppisiä sademetsiä, jotka kaikki ylläpitävät omanlaistaan lajistoa.
– Allpahuayo-Mishanan sademetsäaluetta voisi hyvin verrata saaristoon. Harvinaiset metsätyypit muodostavat alueelle eristäytyneitä laikkuja, joiden ympärillä kasvaa tyypillistä alankosademetsää. Satelliittikuvissa alue muistuttaakin saaristoa, Sääksjärvi kertoo.
>> Tieteellinen artikkeli ilmestyi Zootaxa-lehdessä
JV
Kuva: Olavi Kurina, Tarton yliopisto