Selfhelpin tarjoaminen ratkaisuksi yhteiskunnallisiin ongelmiin herättää kritiikkiä yhä useammalta suunnalta. Psykologiankin piirissä turhaudutaan yhteiskunnan yksilöpsykologisoitumiseen ja oman alan toimintatapoihin, kuten diagnoosikeskeisyyteen. Anssi Bwalya, Julia Sangervo ja Marjukka Ajakainen toimittivat kirjan Psykologian vallan kumous, joka käsittelee tätä turhautumista.
Kulttuurimme muovautuminen yhä yksilökeskeisemmäksi näkyy esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa, sosiaali- ja terveydenhuollossa, työelämässä ja mediassa. ”Kehityssuuntaan tarvitaan akuutisti käännöstä, jotta voimme vastata aikamme yhteiskunnallisiin kriiseihin ilman vahingollista yksilöpsykologisointia”, tiedetoimittaja ja psykologian tutkijatohtori Anssi Bwalya sanoo.
Terapiakulttuuria on pitkään kritisoitu psykologian alan ulkopuolelta. ”Tämä kirja on ensimmäinen laaja, psykologian sisältä nouseva vastaus tähän kritiikkiin Suomessa. Se tarkastelee mielenterveyttä laajan asiantuntijajoukon voimin yksilön sijaan suhteessa työelämään, talousjärjestelmään ja ympäristökriisiin sekä tarjoaa konkreettisia suuntaviivoja muutokselle”, psykologi ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Julia Sangervo kertoo.
Kun diagnoosipuhe, ilmastoahdistus ja mielenterveyskriisi valtaavat mediatilaa, "Psykologian vallan kumous" pyrkii tuomaan keskusteluun holistisempia ja yhteisökeskeisempiä näkökulmia. Kirja kutsuu lukijat mukaan pohtimaan, kuinka psykologia voisi onnistua nykyistä paremmin yhteiskunnallisten ongelmien ratkomisessa.
Kirja sopii psykologiasta sekä tämän päivän yhteiskunnallisista haasteista, kuten mielenterveys- ja ympäristökriiseistä kiinnostuneelle. Se sopii kaikille, jotka pohtivat, miksi mielenterveysoireilu kasvaa.
Ihmismielen ja ympäristön tiivis vuorovaikutus on keskiössä myös Toimijuus kokemuksena ja kykyinä: Sosiaaliset mekanismit ja poliittiset implikaatiot -hankkeessa, jossa Bwalya toimii tutkijana. Toimijuus tarkoittaa kykyä ja mahdollisuutta tarkoitukselliseen, itsenäiseen toimintaan. Hanke tarkastelee toimijuuden luonnetta ja sitä, miten yhteiskunnan tulisi vastata yksilöllisiin eroihin toimijuudessa.
