Yksilöllisen vanhustenhoidon lähtökohta on potilaskeskeisyys
Miten ihmistä voidaan hoitaa, jos ei tiedetä mitään heidän työstä, harrastuksista tai perhetilanteesta? Tätä pohtii Turun yliopiston hoitotieteen professori Riitta Suhonen.
Turun yliopistolla järjestettiin 12.–13. marraskuuta Pohjoismaiden välinen terveydenhuollon uusia suuntauksia avaava Nordic Conference on Advances in Health Care Science Research. Konferenssin ensimmäinen keynote-puhuja Riitta Suhonen kertoi yksilölliseen vanhustenhoitoon keskittyvästä tutkimuksestaan.
– Yksilöllinen hoitotyö on potilaan kanssa vuorovaikutuksessa toteutuvaa hoitoa. Siinä mahdollistetaan potilaan yksilöllisyys ja sovitetaan hoitotoimenpiteet potilaan kliinisen tilanteen ja henkilökohtaisen elämäntilanteen mukaisesti siten, että potilas on osallisena omassa hoidossaan.
Suhosen mukaan terveydenhuollon ammattilaisten tulisi tietää potilaistaan muutakin kuin näiden terveyshistoria.
– Terveydenhuollossa pitäisi ottaa paremmin huomioon potilaan yksityiselämän piirteet.
Tuntemalla potilaansa paremmin terveydenhuollon ammattilainen pystyy suunnittelemaan potilaalle sopivan hoitotavan. Suhosen tutkimuksessa havaittiin yksilöllisen hoidon lisäävän potilaan hyvinvointia.
– Yksilöllinen hoito lisää myös potilaiden itsenäisyyttä ja mahdollistaa aktiivisen roolin itsehoidossa.
Yksilöllinen hoito on erityisen tärkeää vanhustenhoidossa. Ikääntyneet ihmiset viettävät usein monia vuosia samassa laitoksessa, jolloin hoitohenkilökunnan ja elinympäristön merkitys korostuu.
– Vanhainkodit ovat nimensä mukaisesti vanhusten koteja, Suhonen painottaa.
Luennon päätteeksi kansainvälinen yleisö esitti lukuisia kysymyksiä Riitta Suhoselle (oik.). Kuvassa keskellä professori Helena Leino-Kilpi.
Yksilöllinen hoito vaikeaa suurissa hoitoyksiköissä
Vaikka potilaskeskeinen hoitotyö on yleisesti hyväksytty parhaaksi tavaksi järjestää terveydenhuoltoa, se ei Suhosen mukaan kuitenkaan aina toteudu toivotulla tavalla. Suhosen tutkimuksessa on selvinnyt hoito-osaston ja -henkilökunnan kokojen vaikuttavan hoidon laatuun.
– Mitä suurempi hoito-osasto ja henkilökunta, sitä huonompaa yksilöllistä hoitoa potilaat kokevat saavansa.
Suurilla hoito-osastoilla hoitajan työ on usein rutiininomaisempaa ja hoidettava jää helpommin etäiseksi. Hoitohenkilökunta ei aina tunnista ongelmaa.
– Hoitajat saattavat luulla ottavansa riittävästi huomioon potilaiden yksilöllisyyden, mutta potilaiden mielestä tämä ei ole aina toteutunut.
Suhonen lisää vielä lopuksi:
– En tietenkään tarkoita, että yksilöllinen hoitotyö olisi Suomessa täysin vajavaista. Toiminnassamme on kuitenkin vielä paljon parannettavaa.
Teksti: Heikki Kettunen
Kuvat: Geralt, HK