Yliopistoyhteisön tärkeimmät käteltävinä
– Tulee niin tervetullut olo, tuore politiikan tutkimuksen opiskelija Sanna Lauronen sanoo ja hymyilee aurinkoisesti. Turun yliopiston rehtorin Kalervo Väänänen kättelee Laurosen ja joka ikisen tervetulotilaisuuteen tulleen opiskelijan ja toivottaa tervetulleeksi yliopistoon. Viesti on selkeä: - Ensimmäisen vuoden opiskelija on yliopistoyhteisömme tärkein jäsen, Väänänen sanoo.
Rehtori Kalervo Väänänen toivotti kädestä pitäen Sanna Laurosen (kättelemässä), Vilma Särkän ja Bijan Rezain ja muut yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijat tervetulleiksi yliopistoon.
Sali on täynnä, kun Väänänen aloittaa puheensa. Hän muistuttaa, että opettajat ovat motivoituneita ja muistavat, kuka on yliopistoyhteisön tärkein jäsen.
– Sinä, juuri sinä, Väänänen sanoo ja katsoo tiukasti yhtä uusista opiskelijoista silmiin. Salista kuuluu hämmentyneitä hymähdyksiä, mutta hymy karkaa kasvoille, kun Väänänen sanoo, että niin on jokainen salissa olija, ei vain tuo silmiin katsottu.
Seuraavaksi Väänänen haastaa opiskelijat kertomaan pääaineensa ja miksi he opiskelevat juuri sitä: psykologia: kiinnostus ihmisiin, filosofia: yleinen kiinnostus asioihin, politiikan tutkimus: kiinnostus yhteiskuntaan. Heini Jokinen on poikkeus.
– Haluan tehdä logopedin työtä, hän paukauttaa ykskantaan.
Jokinen on yksi niistä, joille yliopiston ovet eivät ole avautuneet helpolla. Neljän välivuoden ja useamman yrittämisen jälkeen motivaatio on huipussa, kun hän opiskelupaikan vihdoin sai..
– Kuinka monella pääaineen valinnan syynä oli kiinnostus aineeseen, Väänänen utelee ja saa nopealla katsomalla jokaisen nostamaan kätensä. Rehtori on selvästi tyytyväinen, kiinnostus on hyvä motivaation antaja.
– Tässä alussa teillä on monenlaisia houkutuksia, ei vähinten tuutoreiden tai aineyhdistysten taholta, mutta pitää maltaa mielensä. Me yliopistolla työskentelevät ja opettavat lähdemme siitä, että teemme parhaamme, tehkää tekin parhaanne kukin kykyjenne mukaan, Väänänen kannusti.
Heini Jokinen (kättelee kuvassa) tunnustaakin jo odottavansa innolla sitä, että pääsee opiskeluun toden teolla kiinni. Oma ala, logopedia, valikoitui aikanaan äidin heitosta, mutta kun tytär kaivoi pääsykirjat käsiinsä, hän huomasi äidin olleen oikeassa.
– Pääsykoekirjat olivat niin mielenkiintoiset. Sen sanoin haastattelussakin. Haluan lukea lisää, Jokinen sanoo.
Sanna Lauronen sekä hänen laillaan politiikan tutkimuksen opiskelunsa aloittaneet Vilma Särkkä ja Bijan Rezai sekä filosofiaa opiskelemaan saapunut Aulis Lehto suunnittelevat jo kiivaasti tulevaa. Ensimmäinen viikko on ollut tiivis ja innostava. Vastaanotto on ollut lämmin, ja ensimmäisellä viikolla mielessä päällimmäisenä on vielä opiskeluelämä.
– Päntätä ehtii myöhemmin, joukko toteaa.
Ja sitä riittää. Väänänen muistutti, että vaikka yliopisto satsaa pari miljoonaa euroa uusien oppimisympäristöjen luomiseen, keskeinen työ tehdään yhä siellä tutussa paikassa.
– Kahden korvan välissä, Väänänen totesi.
Erja Hyytiäinen