Epäonniset valintakokeet saivat Catalina Riquelmen unohtamaan ajatukset yliopisto-opinnoista pitkäksi aikaa. Vuosia myöhemmin haaveet alanvaihdosta veivät kuitenkin kasvatustieteiden avointen yliopisto-opintojen pariin. Työn ja perhearjen ohessa tehdyt opinnot antoivat uskoa omiin kykyihin ja avasivat ovet yliopistoon avoimen väylän kautta.
Catalina Riquelme istui iltaa lapsuudenystävänsä kanssa, kun keskustelu ajautui monille tutun ikuisuuskysymyksen äärelle: ”mitä meistä voisi tulla isona?”
Riquelmellä oli tuolloin sekä liikuntaneuvojan että sairaanhoitajan tutkinto sekä viiden vuoden verran työkokemusta TYKSin ensiavusta. Päivystystyön jälkeen tie oli vienyt vakuutusyhtiöön korvauskäsittelijäksi, mutta nyt maisterin tutkinto oli alkanut houkutella.
”Meillä molemmilla oli halu tehdä töitä ihmisten parissa ja olla avuksi, joten kasvatustiede tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Päätimme lähteä kokeilemaan, kun huomasimme, että alan opintoja tarjottiin Turussa avoimena yliopisto-opetuksena”, Riquelme muistelee.
Ensi alkuun kyse oli nimenomaan kokeilusta, sillä opintojen yhdistäminen perhearkeen ja kokopäivätyöhön arvelutti. Taustalla kummittelivat myös Riquelmen aiemmat kokemukset luokanopettajakoulutuksen valintakokeesta.
”Kokeet menivät ihan penkin alle, ja siitä jäi sellainen olo, että en pärjää. Ajattelin, että yliopisto ei vain ole minua varten. Avoimessa opiskelu tarjosi matalan kynnyksen keinon kokeilla alaa ja omien rahkeiden riittämistä yliopisto-opiskeluun”, Riquelme kuvailee.
Huolet osoittautuivat turhiksi
Kun perusopintojen ensimmäisestä tentistä irtosi arvosanaksi kiitettävä nelonen, Riquelme oivalsi, etteivät opinnot olekaan niin vaikeita kuin hän oli kuvitellut. Itseluottamus kasvoi, ja pian tavoitteena oli jo avoimen väylän hakuun vaadittavien opintojen suorittaminen nelosen keskiarvolla.
Opintojen päästyä vauhtiin kävi ilmi, että myös arjen aikataulutus oli odotettua helpompaa. Tentteihin valmistautuminen onnistui työnantajan tarjoamien opintovapaiden turvin, ja joustavasti suoritettavien verkko-opintojen ansiosta opiskelu onnistui ilta-aikaan, kun perheen lapset menivät nukkumaan.
”Kyllähän se vaatii asioista sopimista perheen kesken. Itse sain usein aikaa opiskeluun iltaisin, kun mies hoiti lasten iltatoimet ja nukuttamisen. Ja kun aikaa oli rajallisesti, niin tuli myös opiskeltua tehokkaasti”, Riquelme kertoo.
Itse asetettu tavoite nelosen keskiarvosta toteutui, ja keväällä 2024 Riquelme haki tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän haussa. Haku tuotti tulosta, ja syksyllä edessä oli täyspäiväisen opiskelun aloitus aikuiskasvatustieteen tutkinto-opiskelijana.
”Avoimessa opiskelu ja avoimen väylä ovat hyviä vaihtoehtoja, jos jännittää valintakokeita tai vielä miettii alanvalintaa. Ja jos on epävarma olo, niin voi aluksi ottaa vaikka yksittäisiä kursseja ja vähän mutustella, että olisiko tämä se oma juttu”, Riquelme neuvoo.
Maisterivaiheessa maailma avautui
Ensimmäisen syksyn aikana Riquelme suoritti vielä muutamia puuttuvia aineopintoja avoimen yliopiston kautta. Muilta osin hän jatkoi opiskelua aiemmin suoritetun korkeakoulututkintonsa ansiosta suoraan aikuiskasvatustieteen maisteriopinnoista.
”Aluksi siinä oli vähän yksinäinen olo, koska muut olivat nuorempia ja tunsivat toisensa jo ennestään. Graduryhmään tultaessa oltiin kuitenkin jo yhtä porukkaa.”, Riquelme muistelee.
Vertaistuesta ei silti ollut missään vaiheessa pulaa, sillä myös Riquelmen kanssa tulevaisuudensuunnitelmia kehitellyt lapsuudenystävä innostui kasvatustieteistä avoimessa yliopistossa. Ystävysten yhteisen kokeilun johdosta molemmat päätyivät lopulta avoimen väylän kautta kasvatustieteiden tutkinto-opiskelijoiksi.
Kesällä 2026 Riquelme oli jo palauttanut pro gradu -tutkielmansa, mutta halusi vielä täydentää tutkintoaan. Yliopistomaailmassa vaihtoehtoiset urapolut olivat alkaneet hahmottua aivan uudella tavalla, ja nyt tie vei opettajan pedagogisiin opintoihin.
”Alun perin valitsin aikuiskasvatustieteen, koska olin kiinnostunut henkilöstöalasta. Opintojen myötä heräsi kuitenkin ajatus opettajan pedagogisten opintojen yhdistämisestä aiempaan sairaanhoitajan tutkintooni, jolloin voisin opettaa hoitoalan ammattilaisia. Toisaalta myös terveystieto ja luokanopettajan pätevyys kiinnostavat”, Riquelme luettelee ja lisää:
”Mahdollisuuksia on tosi paljon.”