Suurin osa historiallisen aineiston pyöriäishavainnoista liittyi kalastukseen. Pyöriäisiä jäi myös pyydyksiin ja niitä tapettiin, kertoo kulttuuri- ja ympäristöhistorioitsija, dosentti Otto Latva Turun yliopistosta.
Turun yliopiston kulttuurihistorian tutkijoiden tuore tutkimus kokoaa ja analysoi digitoidusta suomalaisesta lehdistöaineistosta löydettyjä pyöriäishavaintoja 1800-luvulta 1970-luvulle. Digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet kertovat paljon eri lajien välisistä suhteista ja tuovat myös uutta pitkän aikavälin tietoa Itämeren ainoasta valaslajista.
Itämeren pyöriäiskanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, ja nykyarvio kannan koosta on noin 500 yksilöä.
Aihe on ajankohtainen, sillä yksittäisestä pyöriäishavainnosta Kyrönjoessa uutisoitiin hiljattain (Yle 20.4.). Turun yliopistossa tehty tutkimus tuo tähän keskusteluun pitkän aikavälin taustan ja osoittaa, että pyöriäisiä tavattiin usein 1800-luvulla ja erityisesti 1900-luvun alkupuolella laajasti koko Suomen rannikon alueella, mutta havaintojen määrä putosi jyrkästi 1940-luvulla eikä ole sen jälkeen palannut aiemmalle tasolle.
Tutkijat kokosivat Suomen Kansalliskirjaston digitoimasta sanoma- ja aikakauslehdistöstä pyöriäishavaintoja vuosilta 1828–1975. Vähän yli 500:sta pyöriäisyksilöstä löytyi yhteensä 413 havaintoa Suomen merialueelta.
– Aineisto täydentää aiempia havaintotietoja merkittävästi. Keräämistämme havainnoista 296 on sellaisia, joita ei mainita nykyisissä pyöriäishavaintojen tietokannoissa vastaavalta ajanjaksolta, kertoo tutkimusta johtanut kulttuuri- ja ympäristöhistorioitsija, dosentti Otto Latva Turun yliopistosta.
Pyöriäisiä tavattiin koko Suomen rannikkoalueella erityisesti kesäisin
Lehtitiedot osoittavat, että pyöriäisiä havaittiin historiallisesti koko Suomen rannikon pituudella aina Perämereltä Suomenlahden pohjukkaan.
Havainnot painottuivat vahvasti kesäkuukausiin kesäkuusta elokuuhun, mutta niitä tehtiin myös keväällä erityisesti toukokuussa sekä syksyllä syyskuun ja lokakuun aikaan. Talvihavaintoja oli vähän, ja ne liittyivät usein kuolleisiin rannalle ajautuneisiin yksilöihin. Helmikuun osalta aineistosta ei löytynyt yhtään havaintoa.
Pyöriäishavaintojen ajallinen jakauma korostuu erityisesti 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, mutta 1940-luvulla havaintojen määrä romahti.
– Tämän jälkeen pyöriäisiä tavattiin enää harvoin Suomen rannikolla ja vain eteläisillä merialueilla. Romahdukselle on esitetty monia syitä, kuten esimerkiksi 1940-luvun ankaria jäätalvia, Latva kertoo.
Aineistossa pyöriäisiin liittyi runsaasti ihmistoimintaa. Osa tapauksista oli satunnaisia havaintoja, mutta lähes yhtä suuri osa liittyi kalastukseen. Pyöriäisiä jäi esimerkiksi paljon kiinni kalastajien pyydyksiin. Lehdissä kerrottiin myös pyöriäisten tappamisesta sekä rantautumisista.
Tutkijoiden mukaan aineisto tarjoaa uutta näkökulmaa paitsi pyöriäiskannan pitkän aikavälin muutoksiin myös siihen, millaisena eläimenä pyöriäinen näyttäytyi rannikon asukkaille ja erityisesti kalastajille.
– Aineistossa korostuu, että pyöriäisiä ei vain nähty, vaan niitä myös jäi pyydyksiin ja niitä tapettiin. Tämä auttaa osaltaan ymmärtämään, millaisia paineita pyöriäiskannat kohtasivat historiallisesti, Latva toteaa
Digitoidut lehdistöaineistot avaavat uusia mahdollisuuksia tarkastella pitkän aikavälin muutoksia biodiversiteetissä
Tutkimuksessa hyödynnettiin Kansalliskirjaston digitoimaa lehdistöaineistoa, josta etsittiin tietoa pyöriäisistä suomen- ja ruotsinkielisillä hakusanoilla. Aineistot koottiin taulukkomuotoon ja analysoitiin ajan, paikan, vuodenajan ja kohtaamistavan mukaan. Kartat laadittiin paikkatieto-ohjelmistolla.
Tutkijat korostavat, että historiallisia lehtiaineistoja käytettäessä on huomioitava esimerkiksi lehdistön kasvun vaikutus havaintojen määrään sekä digitoidun tekstintunnistuksen rajoitteet. Siitä huolimatta laaja ja systemaattisesti koottu aineisto antaa aiempaa kokonaisvaltaisemman kuvan pyöriäisen historiallisesta esiintymisestä Suomen merialueella.
– Kun digitoitua lehdistöaineistoa luetaan systemaattisesta historiantutkijoiden toimesta ja yhdistetään biologiseen tietoon, voidaan paikata biodiversiteettiin liittyvää tietoa ajalta, jolta varsinaista seurantadataa on vähän, Latva sanoo.
Tutkimus on julkaistu Boreal Environment Research tiedelehdessä.
