Historialliset lehtiaineistot tarkentavat aikaisempia tietoja Suomen eliölajiston levinneisyydestä

Luonnon köyhtyminen etenee maailmanlaajuisesti, mikä johtuu voimakkaasta maankäytöstä, eliölajien kestämättömästä hyödyntämisestä, ilmastonmuutoksesta, ekosysteemien saastumisesta sekä ihmistoiminnan levittämistä vieraslajeista.

Hallitustenvälisen luontopaneelin (IPBES) mukaan jopa miljoona lajia on vaarassa hävitä maapallolta eli kuolla sukupuuttoon seuraavien vuosikymmenten aikana. Eliölajien ja elinympäristöjen uhanalaistumiskehitystä ei ole saatu pysäytettyä myöskään Suomessa.

Tutkijoiden mukaan luonnon köyhtymisen hidastaminen on edelleen mahdollista, mutta se edellyttää tarkkaa ymmärrystä luonnon monimuotoisuudessa tapahtuvista muutoksista ja niiden syistä.

Historiallinen aineisto auttaa ymmärtämään luonnon monimuotoisuudessa tapahtuneita muutoksia

Suomen luonnon monimuotoisuus tunnetaan kansainvälisesti arvioiden hyvin, sillä tutkijat ja luontoharrastajat ovat keränneet tietoa eliölajistostamme pitkään. Suomalaisten yliopistojen luonnontieteelliset tutkimuskokoelmat sisältävät yli 20 miljoonaa eliönäytettä ja Suomen lajitietokeskuksen (laji.fi) tietokantaan on tallennettu jo noin 60 miljoonaa eliöhavaintoa.

Nämä muodostavat yhdessä merkittävän tietolähteen biodiversiteetti- ja ympäristötutkijoille. Suuri osa luonnontieteellisistä kokoelma- ja havaintoaineistoista keskittyy kuitenkin erityisesti viimeisiin vuosikymmeniin.

– Tiedon määrä kuitenkin laskee sitä mukaan, kun siirrytään ajassa taaksepäin. Voikin sanoa, että tiedot maamme eliölajistosta esimerkiksi 1800-luvulta ovat hyvin vaillinaisia. Kuitenkin myös vanhemmat tiedot luonnon monimuotoisuuden historiallisista muutoksista ovat tärkeitä. Luonnon monimuotoisuuden nykytilaa ja lyhyen aikavälin muutoksia on vaikeampi ymmärtää, jos emme tunne lajistossa tapahtuneita muutoksia pitkällä aikavälillä, kertoo tutkimusta johtanut kulttuuri- ja ympäristöhistorioitsija, dosentti Otto Latva Turun yliopistosta.

Uudessa tutkimuksessa selvitettiin, miten digitoidut sanomalehtiaineistot voisivat tarjota lisätietoa eliölajistossa kauan sitten tapahtuneista muutoksista. Aineistona käytettiin kaikkea Suomen Kansalliskirjaston digitoimaa suomen- ja ruotsinkielistä materiaalia 1800-luvun alusta 1960-luvun lopulle. Digitoitu lehdistöaineisto sisälsi useita miljoonia sanoma- ja aikakauslehtien sivuja.

Tutkimuksen aikana tutkijat onnistuivat löytämään uutta tietoa yli seitsemänkymmenen Suomessa elävän eliölajin levinneisyyksistä 1800- ja 1900-luvuilla.

– Uudessa tieteellisessä tutkimuksessa löysimme kiehtovaa tietoa esimerkiksi supikoiran, hirven ja harmaahaikaran levinneisyyksissä tapahtuneista muutoksista, Latva sanoo.

Sanomalehdissä julkaistut havainnot osoittivat, että supikoira oli levinnyt vuosien 1930 ja 1970 välillä huomattavasti laajemmalle kuin luonnontieteellisten havaintoaineistojen perusteella on aiemmin ymmärretty. Aineistoista löytyi myös lähes 200 hirvihavaintoa 1800-luvulta, vaikka luonnontieteelliset havaintoaineistot eivät sisältäneet lähes yhtään havaintoa lajista samalta ajanjaksolta. Harmaahaikarasta puolestaan löytyi kymmeniä uusia havaintoja 1820- ja 1970-lukujen väliseltä ajalta.

– Kaikkien näiden kohdalla havainnot sijoittuivat hyvin laajalle alueelle Suomessa, mikä on mielenkiintoista, Latva iloitsee. 

– Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva supikoira on levittäytynyt Suomeen entisen Neuvostoliiton alueelta, jonne sitä tuotiin turkiseläimeksi. Supikoira on nykyisin EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji. Vanhat havainnot tarjoavat uutta tietoa esimerkiksi vieraslajin levittäytymisnopeudesta Suomessa sen jälkeen, kun ensimmäiset yksilöt ylittivät valtakunnan rajan. Kiehtovia ovat myös aineistosta paljastuneet lukuisat hirvihavainnot 1800-luvulta, jolloin laji oli Suomessa hätää kärsimässä. Metsästyspaineen takia laji lähes hävisi maastamme. Sanomalehtiaineistot osoittavat, että haastavasta tilanteesta huolimatta hirvi onnistui myös välttelemään ihmisiä laajoilla metsäalueilla, sanoo tutkimuksessa mukana ollut biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari E. Sääksjärvi Turun yliopistosta.

Nyt julkaistu uusi tieteellinen tutkimus jatkaa Turun yliopiston Fauna et Flora Fennica -tutkimushankkeen aikana aloitettua työtä, jonka tuloksena syntyi aiemmin myös laaja tietokirja aiheesta (Latva ym. 2025: Suomalaisten lajien historiallinen kartasto).

Ihmistieteiden ja luonnontieteiden yhteistyöllä torjutaan luonnon köyhtymistä

Uusi tutkimus on osa Turun yliopiston ihmis- ja luonnontietelijöiden välistä nopeasti laajenevaa yhteistyötä.

Turun yliopistossa humanistinen tiedekunta on ollut jo pitkään mukana esimerkiksi Biodiversiteettitieteiden laitoksen johtamassa BIODIFORM -konsortiossa, jonka tavoitteena on ollut syventää eri tieteenalojen välistä yhteistyötä luonnon köyhtymisen hidastamiseksi.

Turun yliopisto on keskittynyt voimakkaasti luonnon monimuotoisuuden monitieteiseen tutkimukseen myös Luonnon monimuotoisuus ja kestävyys -monitieteisen teeman kautta, joka on yksi yliopiston viidestä strategisesta profiloitumisalasta.

– Yliopistolla on ihmis- ja luonnontieteiden välisen yhteistyön kautta merkittävä mahdollisuus rakentaa ja kehittää aivan uudenlaista tieteenalaa, jonka tavoitteena on etsiä työkaluja luonnon köyhtymisen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tulee olemaan yksi ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä tulevien vuosikymmenten aikana, Sääksjärvi sanoo.

Monitieteisen yhteistyön kautta tutkijat pyrkivät rakentamaan aivan uudenlaisia lähestymistapoja ihmistä ja muuta luontoa uhkaavan kierteen pysäyttämiseksi.

– Minua ilahduttaa suuresti Turun yliopiston historiantutkijoiden ja biodiversiteettitutkijoiden välinen nopeasti kehittyvä yhteistyö. Pystymme eri tieteenalojen edustajina tuomaan hankkeisiin hyvin erilaisia näkökulmia ja aineistoja, joista rakentuu aivan uudenlaisia kokonaisuuksia, kertoo Sääksjärvi.

Tutkimusartikkeli on julkaistu arvostetussa Biodiversity and Conservation -tiedelehdessä.