Tutkijat selvittivät nuoruusiän liikalihavuuden ennusmerkit

30.10.2019

Tutkijat ovat tunnistaneet kolme selkeää tekijää, joita voidaan käyttää nuoruusiän ylipainon ennustamiseen. Nämä yhdistämällä lääkärit voisivat tehokkaammin kohdentaa avun lapsille, jotka kuuluvat nuoruusiän liikalihavuuden suurimpaan riskiryhmään. 

Australialaisen Murdoch Children’s Research Institute -tutkimuskeskuksen (MCRI) johtamassa tutkimuksessa on ilmennyt kolme selkeää merkkiä, jotka ennustavat normaalipainoisen lapsen nuoruusiän ylipainoa tai liikalihavuutta.

Tutkimuksen mukaan kolme tekijää, lapsen ja äidin painoindeksi (BMI) sekä äidin koulutustaso, ennustavat 6–7 ikävuodesta eteenpäin paino-ongelmien kehittymistä nuoruusikään mennessä. Tutkimuksen pääkirjoittajana toimi Turun yliopiston sisätautiopin professori Markus Juonala.

Ennusmerkit auttavat tunnistamaan ylipainon riskin jopa 70 % tarkkuudella

Tutkimuksessa yhden yksikön suurempi painoindeksi ikävuosien 6–7 aikana kolminkertaisti paino-ongelmien todennäköisyyden 14–15-vuotiaana. Jos taas äidin painoindeksi oli 5 yksikköä suurempi lapsen ollessa 6–7-vuotias, todennäköisyys lapsen paino-ongelmiin 14–15-vuotiaana kaksinkertaistui. Korkeakoulututkinnon suorittaneen äidin lapsella oli pienempi todennäköisyys ylipainoisuuteen tai liikalihavuuteen varhaislapsuudessa ja suurempi todennäköisyys ylipaino-ongelmien selättämiseen nuoruusikään mennessä.

Tutkimuksen kirjoittajiin kuuluva tohtori Kate Lycett MCRI:stä kertoo, että näiden kolmen tekijän tunnistaminen voi auttaa lääkäreitä ennustamaan noin 70 prosentin tarkkuudella, keille lapsista kehittyy ylipainoa, ja ketkä taas selättävät sen.

– Painoindeksi on objektiivinen mittayksikkö, joka heijastelee ruokavaliota ja fyysistä aktiivisuutta ilman niiden arvioimiseen tavallisella lääkärikäynnillä liittyviä haasteita, kuten potilaan omia mielipiteitä, Lycett kertoo.

– Kaikista suurimpaan riskiryhmään kuuluville lapsille on ollut vaikeaa kohdentaa interventioita, koska lääkärit eivät ole pystyneet ennustamaan, ketkä lapsista tulevat olemaan ylipainoisia teini-iässä, hän jatkaa.

Seuraukset tästä voivat olla vakavia, sillä lapsuuden ylipaino ennustaa ennenaikaista kuolemaa ja on osasyyllinen sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja syövän kehittymiseen

Ruokavalio ja elintavat eivät ennustakaan painon kehitystä

Viimeisimmässä International Journal of Obesity -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa kävi myös ilmi, että 2–5-vuotiaina ylipainoiset tai liikalihavat lapset eivät suurella todennäköisyydellä selätä paino-ongelmaansa nuoruusikään mennessä, jos tunnistetut kolme riskitekijää toteutuvat. 

Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka 25 mahdollisesta kliinisestä tekijästä, kuten imetyksen pituus ja ulkoaktiviteettien määrä, koostuvat yhdistelmät ennustavat paino-ongelmia ja niiden selättämistä 10–11 ja 14–15 ikävuosiin mennessä. Yllättäen kehno ruokavalio, vähäinen fyysinen aktiivisuus ja muut yleiset elintavat eivät ennustaneet painon kehittymistä. 

Markus Juonalan mukaan lasten terveydenhuollossa toimivilla lääkäreillä tulisi olla helposti saatavilla yksinkertainen riskiasteikko, joka voisi auttaa hoidon ja sairauksien ehkäisyn kohdentamisessa.

– Näiden kolmen helposti määriteltävän riskitekijän yhdistäminen voisi auttaa lääkäreitä tekemään päätöksiä ja kohdistamaan avun nuoruusiän ylipainon suurimmalle riskiryhmälle, Juonala sanoo. 

– Huolimatta siitä, että turhaa terveydenhuollon resurssien tuhlaamista on pyritty välttämään enenevissä määrin, liian vähän huomiota on annettu hyödyille, jotka saadaan, kun hoidon painopistettä siirretään pois potilaista, jotka eivät todennäköisesti tarvitse lääkärin interventioita ylipainonsa selättämiseen, Juonala korostaa.

Tutkimuksen aineisto on peräisin 3 469 vastasyntyneelle ja 3 276 päiväkoti-ikäiselle lapselle tehdystä Longitudinal Study of Australian Children -pitkittäistutkimuksesta. Tutkimuksessa oli mukana tutkijoita myös Turun yliopistollisesta keskussairaalasta, The Royal Children’s Hospital -sairaalasta sekä yliopistoista Deakin University, The University of Melbourne, The University of Auckland ja University of Tasmania. Juonala sai rahoitusta tutkimukselleen Juho Vainion Säätiöltä ja valtion myöntämästä tutkimusrahoituksesta Turun yliopistolliselle keskussairaalalle. 

Luotu 30.10.2019 | Muokattu 28.11.2019