Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen laaja tutkimus osoittaa, että digiavusteinen Voimaperheet-vanhempainohjaus auttaa suurinta osaa perheistä, joiden 4-vuotiailla lapsilla on käytösongelmia. Kuuden kuukauden seurannassa ohjelmaan osallistuneiden vanhempien lapsista 77 prosentilla käytösoireet vähenivät. Tutkimuksessa tunnistettiin myös tekijöitä, jotka ennustavat heikompaa hoitovastetta ja joiden avulla tukea voidaan jatkossa kohdentaa entistä yksilöllisemmin.
Tutkimuksessa tarkasteltiin Voimaperheet-vanhempainohjelman vaikuttavuutta ja siihen liittyviä tekijöitä palvelujärjestelmässä. Kyseessä on tähän mennessä maailman suurin implementaatiotutkimus, jossa on selvitetty vanhempainohjauksen tuloksiin vaikuttavia tekijöitä väestöpohjaisessa aineistossa.
Tutkimukseen osallistui 3204 perhettä, jotka tunnistettiin seulomalla lasten käytösongelmia osana neuvoloiden nelivuotistarkastuksia eri puolilla Suomea. Koko seulonta-aineisto käsitti lähes 50 000 perhettä.
Kuuden kuukauden seurannassa ohjelmaan osallistuneiden vanhempien lapsista 77 prosentilla käytösoireet vähenivät.
– Tulokset osoittavat, että varhaisessa vaiheessa tarjottu vanhempainohjaus toimii hyvin suuressa osassa perheitä myös palvelujärjestelmässä, ei pelkästään tutkimusolosuhteissa. Aiempi tutkimus on perustunut pääasiassa satunnaistettuihin kontrolloituihin tutkimuksiin, kun taas todellisessa palvelujärjestelmässä toteutettuja laajoja tutkimuksia on ollut vähän, sanoo tutkimuksen päätutkija, professori Andre Sourander.
Voimaperheet-ohjelma on digitaalinen vanhempainohjausinterventio, jossa vanhemmat saavat digitaalisen materiaalin lisäksi viikoittaista tukea koulutetulta perhevalmentajalta puhelimitse. Malli on ollut käytössä suomalaisessa terveydenhuollossa jo yli vuosikymmenen ajan. Keskeistä mallissa on lasten käytösongelmien tunnistaminen varhaisessa vaiheessa. Tämä on toteutettu seulomalla koko väestö lastenneuvoloissa, mikä mahdollistaa kohdennetun tuen antamisen sitä tarvitseville.
Vaikeammat oireet ennustivat lisätuen tarvetta
Tutkimuksen mukaan erityisesti pitkäkestoiset ja vakavat käytösoireet ennustivat vähäisempää hyötyä ohjelmasta. Lisäksi vanhempien stressi- ja ahdistusoireet liittyivät heikompiin tuloksiin.
– Löydökset korostavat sitä, että osa lapsista ja perheistä tarvitsee tavallista yksilöllisempää tai intensiivisempää tukea. Samalla vanhempien hyvinvoinnin huomioiminen on tärkeä osa lapsen hoitoa, toteaa erikoistutkija Minja Westerlund.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että ohjelma soveltui hyvin erilaisille perheille sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Perherakenne tai vanhempien koulutustaso eivät selittäneet hoitotuloksia, kun muut tekijät huomioitiin.
Koronapandemian aikana ohjelman suorittaneilla perheillä havaittiin keskimäärin heikompi hoitovaste verrattuna pandemiaa edeltäneeseen aikaan. Tutkijat arvioivat tämän liittyvän pitkittyneiden poikkeusolojen aiheuttamaan kuormitukseen perheissä.
– Toteuttamalla Voimaperheet-ohjelmaa väestötasolla, voidaan myös tunnistaa ne perheet, jotka tarvitsevat lisätukea tai muuta hoitoa. Tämä auttaa kohdistamaan esimerkiksi erikoissairaanhoidon tai lastensuojelun resursseja perheille, joissa niille on aitoa tarvetta, tutkijat toteavat.
