Väitös: Venäjän hyökkäys Ukrainaan paljasti Euroopan maiden yhteistoimintaan liittyviä ongelmia

16.11.2026

Lähes sadan eurooppalaisen virkamiehen haastatteluihin perustuva väitöstutkimus nostaa esille Euroopan ulkosuhteita leimaavan ristiriidan. Pienten valtioiden on toimittava yhdessä pärjätäkseen suurvaltakilpailun aikakaudella, mutta yhteistyön rakenteissa on kankeutta.

Euroopan ulkosuhteita leimaa ristiriita: yhdessä toimimista pidetään välttämättömänä, mutta käytännössä se on vaikeaa. Näin todetaan Turun yliopiston väitöskirjatutkija Tyyne Karjalaisen väitöstutkimuksessa, joka tarkastelee Euroopan maiden yhteistoimintaa.

Tarve eurooppalaiselle yhteistoiminnalle korostui entisestään Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa. Yksittäisten valtioiden oli mahdotonta yksinään eristää Venäjää tai tarjota Ukrainalle riittävää aseapua. Myös ”harmaalle alueelle” jääneiden naapurimaiden suojeleminen Euroopan unionin laajentumispolitiikan keinoin vaati 27:n EU-maan yksimielistä toimintaa.

Yhteistyö ei kuitenkaan ole sujunut ongelmitta. Venäjän eristäminen on yhä kesken, aseapu Ukrainalle on viivästellyt ja EU:n laajentumispolitiikka takkuaa.

– Eurooppalaisten ulkosuhteiden ristiriita näkyy erityisen hyvin EU:n laajentumispolitiikassa. Vaikka politiikka on käynnistetty uudelleen, ei laajentuminen välttämättä ole mahdollista, Karjalainen sanoo.

Yhteistoiminta voi onnistua haasteista huolimatta

Euroopan sotilaallinen tuki Ukrainalle oli rajallista jo ennen Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa, ja myös täysmittaisen sodan aikana annettua aseapua on leimannut pidättyväisyys.

– Syitä pidättyvyyteen ovat Euroopan maiden Venäjä-suhteet, erilaiset tulkinnat kansainvälisen yhteisön odotuksista ja säännöistä, keskittyminen eteläiseen naapurustoon sekä ristiriitaiset mielikuvat Ukrainasta, Karjalainen summaa.

Yhteistoiminta ei kaikesta huolimatta ole tuomittu epäonnistumaan. Väitöstutkimuksessa tunnistetaan myös mahdollisuuksia eurooppalaisen strategisen toimijuuden kehittymiselle.

– Yksi väitöskirjan tärkeimmistä johtopäätöksistä on, ettei Euroopan mailla tarvitse olla samoja tavoitteita ulkosuhteissa, eikä kaikkien tarvitse osallistua samalla tavalla, jotta yhteistoiminta onnistuisi. Yhteisen ulkoisen toiminnan kehittäminen on mahdollista, kunhan tavoitteet ovat vain kylliksi päällekkäisiä ja yhteistyön rakenteet tarpeeksi joustavia, Karjalainen toteaa.

Karjalaisen väitöstutkimuksessa esitellään lisäksi skenaarioita, joissa Euroopan unioni voisi onnistua laajentumaan geopoliittisen kilpailun keskelläkin.

Tutkimuksen aineistona lähes sata virkamieshaastattelua

Karjalaisen väitöstutkimus perustuu laajaan haastatteluaineistoon. Tutkimusta varten on tehty 90 virkamieshaastattelua ulkoministeriöissä, puolustusministeriöissä, ulkomaanlähetystöissä ja EU-instituutioissa Belgiassa, Ranskassa, Saksassa, Puolassa, Romaniassa, Suomessa, Tanskassa, Ukrainassa ja Moldovassa.

Karjalainen nojaa tutkimuksessaan rooliteoriaan, jonka tunnettu kehittelijä professori Sebastian Harnisch Heidelbergin yliopistosta toimii Karjalaisen vastaväittäjänä.

– Vaikka väitöskirjassa revitellään teorialla, osallistuu se myös ajankohtaisiin keskusteluihin Euroopan turvallisuusjärjestelmän murroksesta ja esimerkiksi Ukrainalle annettavan aseavun ongelmista, Karjalainen kertoo.

Väitöskirjatutkimuksen on rahoittanut Suomen Kulttuurirahasto. Myös Turun Yliopistosäätiö on tukenut väitöstyötä rahoittamalla Karjalaisen vierailun Oxfordin yliopiston St Antony’s Collegeen Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimuskeskukseen yhden lukukauden ajaksi. Karjalainen on toiminut väitöstyön aikana myös Ulkopoliittisen instituutin tutkijana.

Väitöstilaisuus perjantaina 20. marraskuuta

YTM Tyyne Karjalainen esittää väitöskirjansa ”European joint agency in the context of Russia’s war in Ukraine: A role-theoretical analysis of the shifts in European security policies and the European Union’s enlargement policy” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 20.11.2026 klo 13.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu1-luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Sebastian Harnisch (Heidelbergin yliopisto, Saksa) ja kustoksena professori Henri Vogt (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on valtio-oppi.

 

Luotu 16.11.2026 | Muokattu 16.11.2026