Käännöstekstitysten tehtävä ei ole toistaa puheen sisältöä

24.02.2026

Jos kysyy keskivertokatsojalta mielipidettä hänen katsomansa ohjelman tekstityksistä, saa todennäköisesti vastaukseksi, ettei hän ollut kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Suomalaiset lukevat huomattavan paljon tekstityksiä [1], mutta niitä ei juuri arvosteta. Kun lähtökieltä hiemankin taitava katsoja onnistuu huomaamaan tekstitykset, jää tarkastelu usein siihen, että verrataan yksittäisiä virkkeitä tai sanoja lähtökieliseen puheeseen [2].

Virheellisenä pidetään helposti sellaista tekstitystä, joka ei vastaa tarkasti lähtökielistä puhetta. Tällaiseen arviointiin sortuvat maallikoiden lisäksi monet käännösalan tutkijatkin, jotka arvioivat käännöstekstityksiä kielelliseen vastaavuuteen perustuvien virheanalyysimallien avulla. Audiovisuaalisen kääntäjän tehtävänä ei kuitenkaan ole toistaa lähtökielistä puhetta sanasta sanaan tai edes sisällöllisesti, sillä käännökseen vaikuttaa lähtökielisen puheen sisällön lisäksi monet muutkin tekijät. Av-kääntäminen on tulkintaa, jossa kieli, kuva, äänet ja kulttuuri muodostavat toisiinsa kietoutuvan kokonaisuuden.

Jos käännöstekstityksen onnistuneisuutta ei voida arvioida sen perusteella, kuinka hyvin se vastaa lähtökielistä puhetta, mistä sitten tunnistaa hyvät tekstitykset? Laadun sijaan on hedelmällisempää puhua toimivuudesta [3], jolla tarkoitetaan sitä, kuinka käännös onnistuu täyttämään teokselle asetetut tavoitteet ja tehtävät [2]. Yleisiä tavoitteita ovat esimerkiksi komedian hauskuus tai dokumentin ymmärrettävä informatiivisuus. Toimiva käännös saa komedian tuntumaan hauskalta ja dokumentin avautumaan.

Toimiva käännös saa komedian tuntumaan hauskalta ja dokumentin avautumaan.

Lisäksi toimivuus määräytyy tietyissä asiayhteyksissä eri tavoin. Jonkin kohtauksen tavoitteena voi esimerkiksi olla, että katsoja huomaa kahden henkilöhahmon välisen merkityksellisen katseen. Jos puheen sisältö ei ole tavoitteiden kannalta oleellista, voi kääntäjällä olla aihetta jättää tekstityksestä paljon pois, jotta katsojan huomio pysyisi henkilöhahmoissa. Jos taas kääntäjä jättäisi kaiken kääntämättä, voisi katsoja herpaantua miettimään, miksi puhetta ei ollut tekstitetty, ja tällöin tavoite katsojan eläytymisestä ohjelmaan ei täysin toteutuisi. Erilaiset tavoitteet voivat siis ohjata kääntäjää jopa vastakkaisiin suuntiin [2]. Av-kääntäjän tehtävänä on tasapainotella eri tavoitteiden kanssa ja luoda tekstitys, joka muodostaa toimivan audiovisuaalisen kokonaisuuden.

Av-käännösalalla ja sen tutkimuksessa vallitsee monia väärinkäsityksiä, jotka vaikuttavat merkittävästi av-kääntäjien saamaan arvostukseen, käännöstekstitysten toimivuuteen ja siten myös suomalaisten kielitajuun. Esimerkiksi koneavusteisen av-kääntämisen tehokkuutta ja siten kääntäjien palkkioiden pienentämistä perustellaan tutkimuksilla, joiden mukaan jälkieditoitu konekäännös vastaa lähtökielistä puhetta yhtä hyvin ja on siksi yhtä laadukas kuin alusta asti käännettykin [4]. Kun av-käännösten onnistuneisuutta on tarkasteltu kielellistä vastaavuutta ja hyväksyttävyyttä laajemmin, koneavusteisuus ei ole välttämättä tuonut ajallisia säästöjä [5][6].

Tutkimuksessa on tärkeämpää kuin koskaan siirtyä pois av-kääntämiselle huonosti soveltuvista menetelmistä, jotta jälkieditoinnin ja muiden muutosten vaikutuksia voidaan tarkastella todenmukaisesti. Näin voidaan varmistaa kääntäjille asianmukaiset työolot ja katsojille toimivat käännöstekstitykset.

Wilhelmiina Laakso
Kirjoittaja on käännöstieteen väitöskirjatutkija, joka tarkastelee tutkimuksessaan audiovisuaalisia käännöksiä toimivuuden näkökulmasta.

Lähteet:

  1. Holopainen, Tiina. 2015. “Audiovisuaalisen Kääntämisen Asiantuntijuus: Nuoren Alan Kasvukipuja.” Teoksessa Käännetyt Maailmat: Johdatus Käännösviestintään, Toimittanut Sirkku Aaltonen, Nestori Siponkoski, ja Kristiina Abdallah, 77–95. Helsinki: Gaudeamus Oy.
  2. Holopainen, Tiina 2010. AV-tekstityksen tehtävistä ja ominaisuuksista ohjautuvuuden ja toimivuuden näkökulmasta. Pro gradu -työ. Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteen laitos.
  3. Vuoristo, Atso 1982. Viestin sidoksisuus. [Luentomoniste] – Av-tekstityksen tehtävistä ja ominaisuuksista ohjautuvuuden ja toimivuuden näkökulmasta, liite 2. Holopainen, Tiina 2010. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitos.
  4. de Sousa, Sheila C. M., Wilker Aziz & Lucia Specia 2011. Assessing the Post-Editing Effort for Automatic and Semi-Automatic Translations of DVD Subtitles. Proceedings of Recent Advances in Natural Language Processing, 97–103.
  5. Guerberof-Arenas, Ana, Joss Moorkens & David Orrego-Carmona 2024. A Spanish version of EastEnders: A Reception Study of a Telenovela Subtitled Using MT. The Journal of Specialised Translation 41, s. 230–254. Saatavissa: https://doi.org/10.26034/cm.jostrans.2024.4724.
  6. Laakso, Wilhelmiina 2023. Audiovisuaalisen käännöksen jälkieditointi toimivuuden näkökulmasta. Pro gradu -työ. Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteen laitos.

Luotu 24.02.2026 | Muokattu 24.02.2026