Tekoäly on lyhyessä ajassa muovannut toimintaamme. Esimerkiksi tiedon etsiminen ja tekstin tuottaminen ovat mullistuneet suuriin kielimalleihin perustuvien chatbottien kuten ChatGPT:n myötä. Tekoäly voidaan valjastaa monella tavalla myös kielten oppimiseen. Samalla se kuitenkin haastaa pohtimaan, mitä kielten oppiminen oikeastaan on ja millaisia taitoja tulevaisuudessa tarvitaan.
Tukiälyä kielten oppimiseen
Tekoälyn avulla kielenoppijan kirjoitusta tai puhetta voidaan analysoida nopeasti. Tekoälypohjaiset sovellukset tarjoavatkin oppijalle välitöntä palautetta osaamisesta, osaamistasoon mukautettuja tehtäviä ja henkilökohtaista tukea harjoitteluun. Tällainen räätälöity tuki ja yksilölliset oppimispolut avaavat uusia mahdollisuuksia itseopiskeluun tai opetuksen eriyttämiseen taitotason mukaan.
Tekoälypohjaiset chatbotit taas voivat tarjota kielten oppijalle samantapaista vuorovaikutteista tukea kuin syntyperäiset puhujat. Niiltä voi esimerkiksi kysellä, millaiset ilmaisut sopivat mihinkin tilanteeseen parhaiten tai pyytää konkreettisia esimerkkejä jonkin kielioppisäännön soveltamisesta. Ne tarjoavat myös turvallisen ympäristön harjoitella vieraan kielen käyttämistä silloinkin, kun muita puhekumppaneita ei ole tarjolla. Koska kone ei tuomitse tai arvostele, virheitä ei tarvitse jännittää ja kynnys puhumiseen madaltuu.
Tekoäly ei korvaa monipuolista kielitaitoa
Kielitaito ei kuitenkaan ole pelkkiä sanoja tai virheettömien lauseiden tuottamista. Se on myös merkitysten tulkitsemista ja rakentamista sekä toisenlaisten kulttuurien ja ajattelutapojen ymmärtämistä. Kenen tahansa on helppo tuottaa tekoälyn avulla nopeita ratkaisuja, mutta niiden kriittinen arviointi edellyttää erittäin hyvää kielitaitoa ja kulttuurisen kontekstin syvällistä ymmärrystä.
Uuden kielen oppiminen vaatii ilmiöiden välisten yhteyksien havaitsemista ja tuttujen asioiden tarkastelua uudesta näkökulmasta, kun vaikkapa äänteitä tai aikamuotoja onkin eri määrä kuin ensikielessä. Jos kielten käyttäminen ulkoistetaan tekoälylle, vaikuttaa se siis myös analyyttisen ajattelun ja sisäisen kielitajun kehittymiseen.
Kohti uudenlaista kielitaitoa
Tekoäly haastaa käsityksemme siitä, millaista kielitaitoa tarvitaan. Esimerkiksi tiivistelmiä on helppo laatia tekoälyllä, mutta samaan aikaan tekstien lukeminen edellyttää aivan uudenlaista lukutaitoa. Tekstien tuottaminen ja tarkistaminen helpottuu, kun taas kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa tarvittava kielitaito nousee entistä tärkeämmäksi.
Uudenlaista kielitaitoa tarvitaan myös vuorovaikutukseen tekoälyn kanssa. Suuriin kielimalleihin perustuvat chatbotit pystyvät ennustamaan todennäköisyyksiä peräkkäin esiintyville sanoille, mutta ihmisen pitää osata kuvata niille tehtävä ja sen konteksti niin kattavasti, että tekoälystä on aidosti hyötyä.
Tekoälyn käyttäminen vaatii kriittistä tekoälylukutaitoa eli tietoa tekoälyn toiminnasta, kykyä käyttää sitä vastuullisesti ja taitoa arvioida sen eettisyyttä. Koska tekstejä on niin helppo tuottaa, niiden luotettavuuden arviointi ja niissä esiintyvien vääristymien tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Jokaisen tekoälyä käyttävän tulisi olla tietoinen sen ympäristövaikutuksista sekä sen käyttöön liittyvistä yksilönsuojan ja tietoturvan kysymyksistä. Kriittisen tekoälylukutaidon ensimmäinen askel onkin pohtia, tarvitaanko johonkin tehtävään ylipäänsä tekoälyä vai ei.
Muuttuva toimintaympäristö haastaa myös yliopistot kieliammattilaisten kouluttajina pohtimaan kielitaitoa uusista näkökulmista. Näitä näkökulmia, kuten tekoälyn mahdollisuuksia monipuolisen kielitaidon kehittämisessä, tutkitaan Turun yliopiston kielten oppimisen tutkimuskeskus Lealassa.
Outi Veivo
Kirjoittaja on ranskan kielen yliopistonlehtori, joka tutkii kieltenopiskelijoiden ja -opettajien tekoälyn käyttöä sekä tekoälylukutaitoa.
