Suomen Akatemian rahoittama konsortio Kirjailija tarinataloudessa tutkii sosiaalisen median vaikutusta 2000-luvun kirjallisuuteen ja kirjailijoihin. Kyseessä on Tampereen, Turun ja Helsingin yliopistojen yhteinen hanke. Kysymyksiin vastaavat kirjallisuustieteen professori Markku Lehtimäki ja kirjallisuudentutkija Laura Piippo, joka aloittaa lähiaikoina Turun yliopiston tutkimusryhmässä.
1. Miten sosiaalinen media vaikuttaa nykykirjallisuuteen?
Sosiaalinen media muuttaa kirjallisuuden tuotannon ja vastaanoton ympäristöä: kirjallisuutta luetaan, jaetaan ja siitä keskustellaan yhä enemmän alustoilla, joiden logiikka perustuu nopeaan reagointiin, tunteellisuuteen ja näkyvyyteen. Tämä siirtää huomiota kohti henkilökohtaisia kokemuksia korostavia tarinoita ja hybridisiä muotoja, joissa faktan ja fiktion rajat hämärtyvät. On ilmeistä, että uusien digitaalisten mediamuotojen kilpaillessa lukijoiden ajankäytöstä kirjallisuuden parissa vietetty aika vähenee.
2. Miten romaani muuttuu sosiaalisen ja digitaalisen median aikakaudella?
Romaanit imevät sisäänsä digitaalisia tekstikäytäntöjä, kuten kommenttikulttuuria ja multimodaalisia rakenteita. Sosiaalinen media ja muut digitaaliset käyttöliittymät muodostavat ympäristön, joka ohjaa kirjallisia muotoja huomaamattomasti: ne suosivat nopeaa tunnistettavuutta sekä selvärajaista eetosta ja tunnevaikutuksia. Nykykirjallisuus mukautuu tähän logiikkaan, mikä näkyy esimerkiksi lyhyissä, aforistisissa tai visuaalisuutta hyödyntävissä muodoissa.
3. Onko romaanilla tulevaisuutta sosiaalisen ja digitaalisen median aikakaudella?
Romaani on historiallisesti joustava ja monimuotoinen laji, jolle ei voi piirtää selviä rajoja tai antaa ehdottomia tunnusmerkkejä. Romaani on säilyttänyt niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa kulttuurisen merkityksensä ja institutionaalisen arvostuksensa, vaikka aika ajoin muu media sitä haastaakin. Niin sosiaalinen media kuin muukin digitaalinen kulttuuri, mukaan lukien tekoäly, vaikuttavat romaanin muotoon ja sisältöön, mutta romaani pystyy myös mukautumaan tilanteeseen ja omaksumaan keinoja muusta mediasta.
4. Miten sosiaalinen media vaikuttaa kirjailijoihin?
Kirjailijan rooli laajenee: hän on yhä useammin paitsi taiteilija myös keskustelija, aktivisti ja omasta työstään jatkuvasti kertova esiintyjä. Sosiaalinen media mahdollistaa suoran yleisösuhteen, mutta se lisää myös paineita jatkuvaan näkyvyyteen. Kirjailijoista voi tulla julkisen keskustelun solmukohtia, joiden ympärille yleisöt projisoivat arvojaan ja tunteitaan.
Sosiaalinen media tekee kirjailijoista yhä näkyvämpiä kulttuurisia toimijoita, mutta myös altistaa heidät piileville odotuksille: alustat rohkaisevat tuottamaan sisältöä, joka on helposti tunnistettavaa, affektiivista ja onnistuu keräämään laskennallista evidenssiä vahvistavasta vastaanotosta, esimerkiksi taltioimalla tykkäyksiä ja jakoja.
5. Mitä taitoja kirjailijoilta vaaditaan some-aikakaudella?
Tekijöiltä vaaditaan erilaisia taitoja, joita voidaan jäsentää kerronnallisen ja digitaalisen pääoman käsitteillä. Joillakin kirjailijoilla on enemmän sosiaalisen median alustojen käyttöön liittyvää digitaalista pääomaa kuin joillakin toisilla. Toisaalta myös sosiaalisesta mediasta pois jättäytyminen voidaan nähdä kommenttina tai kannanottona samalla kun vanhat esiintymisen ja julkisuuden muodot ovat edelleen olemassa ja käytössä.
6. Muuttaako somen huomiotalous kirjallisuudessa kerrottuja tarinoita?
Kyllä. Huomiotalous suosii selkeitä, emotionaalisesti vetoavia ja helposti jaettavia juonimalleja, esimerkiksi henkilökohtaisia kriisi- ja kasvutarinoita. Samalla alustojen piilevä normatiivisuus tuottaa hiljaisen paineen sisällön yksinkertaistamiseen, tunnevaikutuksen tehostamiseen ja moniulotteisuuden tai moniselitteisyyden karsimiseen. Tämä vahvistaa nykykirjallisuudessa trendejä, joissa henkilökohtaiset, helposti jaettavat kokemustarinat ja moraalisesti selkeät kannanotot korostuvat.
7. Kuinka digialustojen algoritmit muovaavat kirjallisuusympäristöä?
Algoritmit ohjaavat sitä, mitä teoksia ja keskusteluja ylipäänsä on näkyvillä: ne suosivat reaktiota herättävää, nopeasti kulutettavaa sisältöä ja vahvistavat näin tiettyjä teemoja ja tarinallisia muotoja muiden kustannuksella. Kirjallisuuskenttä on osin muuttumassa ympäristöksi, jossa näkyvyys perustuu alustojen logiikkaan enemmän kuin kirjallisuuden kentän perinteisiin portinvartijoihin. Tämä vaikuttaa osaltaan myös siihen, millaisia teoksia kustannetaan ja miten niitä luetaan.
8. Millaista huomiota kirjoihin ja kirjailijoihin kohdistuu somessa?
Huomio on usein tunteellista, nopearytmistä ja persoonakeskeistä. Kirjailijan elämä, esiintymiset ja henkilökohtaiset tarinat voivat nousta yhtä tärkeiksi, joskus jopa tärkeämmäksi kuin itse teokset. Huomio on samalla sekä palkinto että portinvartija: kirjailijan täytyy osata tuottaa sisältöä, joka herättää nopeita tunteita ja sopii käyttöliittymien muotoon.
Sosiaalinen media myös polarisoi keskustelua: teoksista saatetaan keskustella niiden poliittisten, eettisten tai edustuksellisten piirteiden kautta enemmän kuin esteettisten. Samalla some tarjoaa myös marginaalisemmille kirjailijoille uusia näkyvyyden väyliä.
9. Miltä kirjallisuuden tulevaisuus näyttää voimakkaasti kehittyvässä digitaalisessa ympäristössä?
Tulevaisuus on monimuotoinen ja yhä intermediaalisempi: romaanit sulauttavat visuaalisuutta, dataa, algoritmeja ja digitaalisia rakenteita osaksi muotoaan. Kirjailijan työ ja lukijuus muuttuvat ympäristöiksi, joissa alustat, tekoäly ja laskennalliset käytännöt vaikuttavat tapoihin tuottaa ja tulkita tekstiä. Kirjallisuus säilyy, mutta sen materiaalit, muodot ja tekijyyskäsitykset jatkavat nopeaa muodonmuutosta. Tulevaisuus riippuu siis siitä, miten tietoisiksi tulemme digitaalisen ympäristön ehdoista ja kuinka kirjallisuus kykenee pelaamaan niitä vastaan.
10. Keitä kirjailijoita tutkitte?
Teemme laadullista, kirjallisuustieteellistä narratologiaa ja kirjallisuussosiologiaa yhdistävää tutkimusta kaikkiaan 24 eurooppalaisesta kirjailijasta ja heidän transmediaalisesta eetoksestaan, mikä näkyy kirjailijoiden toiminnassa niin romaanin kuin muunkin kirjallisuuden parissa, sosiaalisen median alustoilla ja julkisuudessa, kuten haastatteluissa.
Analysoitavia kirjailijoita ovat esimerkiksi Kari Hotakainen (Suomi), Katarina Frostenson (Ruotsi), Jón Kalmar Stefánsson (Islanti), Karl Ove Knausgård (Norja), Kaspar Colling Nielsen (Tanska), Édouard Louis (Ranska), Olga Tokarczuk (Puola), Talia Hibbert (Iso-Britannia) ja Oksana Zabuzhko (Ukraina).
Teksti: Rosa Lampela
Kuva: Turun yliopisto, Tampereen yliopisto
