Terveysosaaminen saattaa sanana vaikuttaa vieraalta ja oudolta, mutta se koskettaa meitä kaikkia lähes päivittäin, kun meillä on huolta omasta tai läheistemme terveydestä. Tällöin pohdimme ensimmäiseksi, onko meillä riittävästi osaamista ongelmatilanteen ratkaisemiseksi vai pitääkö meidän turvautua terveydenhuollon palveluihin ja hyödyntää ammattilaisten osaamista.
Muistan edelleen vuosien takaa ne koskettavat ja vaikeat hetket sairaanhoitajan työssäni, kun potilaat saivat kuulla sairastavansa vakavaa sairautta. Erityisesti tämänkaltaisessa tilanteessa tarvitaan terveysosaamista. Terveysosaaminen korostuu entisestään nykyisessä terveydenhuollossa, jossa hoitoajat ovat lyhentyneet ja potilaat joutuvat ottamaan yhä enemmän vastuuta hoidostaan.
Terveysosaaminen kuuluu sekä potilaille eli terveydenhuollon asiakkaille ja terveydenhuollon ammattilaisille. Se tarkoittaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä hyödynnettävää tietoa, taitoa ja oikeaa asennetta. Terveyden edistäminen ei tarkoita vain sairauksien ehkäisyä vaan laajemmin oman terveyden ja hyvinvoinnin hallintaa.
Potilas tarvitsee tietoa omasta terveydestään ja taitoa terveydestä huolehtimiseen
Terveysosaaminen voidaan nähdä pelkästään terveyden lukutaitona, mutta myös terveysalan päätavoitteena. Terveyspedagogiikka on hoitotieteen ala, joka tuottaa tietoa potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten terveysosaamiseen ja sen edistämiseen.
Potilailla on oltava tietoa sairauden aiheuttamista oireista ja hoidosta sekä sen vaikutuksista arkielämän toimintoihin ja sosiaaliseen elämään. Lisäksi tietoa on oltava sairauden aiheuttamista tunteista, hoitoon liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista sekä kuluista ja mahdollisista etuuksista. Olennaista on tiedon kokeminen tärkeäksi ja tiedon ymmärtäminen, jotta potilas oivaltaa, mitä tieto tarkoittaa omassa arkielämässä.
Terveysosaamiseen kuuluu erilaisia taitoja. Siihen kuuluu taito tunnistaa omassa voinnissa tapahtuvat muutokset, erilaiset oireet ja tuntemukset sekä taito hoitaa itseään. Lisäksi siihen kuuluu taito löytää tietoa terveyden edistämiseksi sekä hoidon ja kuntoutumisen onnistumiseksi. Terveysosaaminen ei rajoitu kuitenkaan pelkästään tiedon hankkimiseen, vaan siihen kuuluu myös taito arvioida terveyteen liittyvän tiedon luotettavuutta ja taito soveltaa tietoa omassa arkielämässään.
Nykyisin terveysosaamisessa korostuu digitaalisten palveluiden ja sovellusten käyttö. Tämä asettaa haasteita sekä potilaille että terveydenhuollon ammattilaisille. Jos potilailla ei ole riittävästi osaamista, ammattilaisilta edellytetään taitoa ohjata potilaita erilaisten digitaalisten ratkaisujen käytössä niin, että ne koetaan hyödyllisiksi ja omaa terveyttä ja siihen liittyviä ratkaisuja tukeviksi.
Terveysosaamista on myös hyvä asenne ja positiivinen suhtautuminen oman terveyden hoitoon. Keskeistä on potilaiden oma aktiivisuus, ei vain passiivisena vastaanottajana oleminen.
Terveysosaaminen tarkoittaa lisäksi terveydenhuollon ammattilaisten hallitsemien tietojen, taitojen ja asenteiden kokonaisuutta, eli terveyspedagogista osaamista, jonka avulla pystyy auttamaan potilaita kokemaan terveyteen liittyviä oivalluksia. Ammattilaisten terveysosaamiseen liittyy lääketieteellisen ja hoitotyön tiedon lisäksi potilaan kohtaamis-, vuorovaikutus- ja ohjaustaidot. Tähän liittyy olennaisesti potilaan terveydellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen taustan tunteminen ja kielitaidon huomioon ottaminen.
Terveysosaamisen opetukseen ja arviointiin tulisi panostaa
Terveysosaaminen on myös keskeinen osa terveysalan koulutusta laadukkaan ja turvallisen hoitotyön oppimisen kannalta. Terveysosaaminen ei tarkoita pelkästään sitä, että opiskelijat osaavat ulkoa tietoa sairauksista ja hoitomenetelmistä. Se on paljon laajempi kokonaisuus. Se yhdistää tiedon, käytännön taidot, vuorovaikutuksen, eettisen ajattelun ja kyvyn tehdä perusteltuja päätöksiä hoitotilanteissa.
Terveysosaaminen näkyy myös opetuksen toteutustavoissa. Terveysalan koulutuksen tavoitteena on oppia toisen ihmisen hoitamista terveyttä koskevan ammatillisen tiedon pohjalta. Opiskelijoita opetetaan paitsi ymmärtämään terveysosaamisen merkitys, mutta myös auttamaan tulevia potilaitaan toimimaan oman terveytensä kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.
Terveysosaamisen monitahoisuudesta johtuen sen arviointi on vaikeaa. Kuitenkin esimerkiksi ammattilaisten tai terveysalan opettajien ohjaus- ja opetusosaamista on arvioitu tulosten ollessa yleensä keskitasoa tai vähän sen yli. Nämä tulokset ovat tärkeitä, mutta toiminnan laadun sekä ammattilaisten ja opettajien urakehityksen kannalta olisi hyödyllistä määritellä korkeatasoisen osaamisen vähimmäiskriteerit.
Vaikka potilaiden ohjaus on yksi sairaanhoitajan osaamisvaatimuksista, sitä ei opeteta omana opintojaksona vaan yhdistettynä muihin hoitotyön opintojaksoihin. Sen lisäksi, että ohjaus on yhdistetty opetussisältöjen kokonaisuuteen, hyvän terveysosaamisen kannalta pitäisi kuitenkin olla oma opintojakso ohjauksen periaatteista ja käytännön toteuttamisesta.
Tasavertainen vuoropuhelu mahdollistaa terveyteen liittyvät oivallukset
Sairaanhoitajan työn keskeisenä osana on siis potilaiden ohjaus heidän terveysosaamisensa vahvistamiseksi. Tutkimusryhmässämme olemme määritelleet korkeatasoisen ohjauksen olevan tasavertaista vuoropuhelua terveysalan ammattilaisten ja potilaan välillä, ei siis vain yksipuolista, diagnoosin perusteella tehtyä tiedon ja ohjeiden antamista.
Korkeatasoinen ohjaus alkaa potilaan voinnin ja terveystilanteen sekä potilaan olemassa olevan tiedon ja osaamisen tunnistamisella. Tämän perusteella rakennetaan ohjauksen sisältö yhdessä potilaan kanssa keskustellen. Myös potilaan elämäntilanteen ja hoitoon vaikuttavien olosuhteiden huomioon ottaminen on tärkeää.
Ilman vuoropuhelua potilaalle ei välttämättä tule omaa terveyttä ja sen hoitamista koskevia oivalluksia. Jos potilaalla ei ole mahdollisuutta tarkastella ja pohtia, mitä ohjaus tai ohje tarkoittaa hänen tilanteessaan, ohjaus saattaa jäädä pelkäksi sanahelinäksi. Jokaiseen ohjaustilanteeseen kuuluu tulosten arviointi, eli sen tarkastelu, mitä potilas osaa ja miten hän hallitsee terveytensä edistämisen.
Oivalluksen syntymiseen vaikuttaa myös potilaan ja ammattilaisen välinen suhde. Tässä suhteessa on aina kyse valtasuhteesta. Perinteisesti terveydenhuollossa valta on jakautunut epätasapainossa siten, että ammattilainen on ollut asiantuntija ja tiedon antaja ja potilas on ollut tiedon vastaanottaja ja kohde. Tänä päivänä tähän suhteeseen kiinnitetään onneksi enemmän huomiota ja pyritään tasavertaiseen suhteeseen.
Heli Virtanen
Kirjoittaja on terveyspedagogiikan professori. Puheenvuoro pohjautuu hänen 12. toukokuuta 2026 pitämäänsä professoriluentoon.
