Ekaterina Saukolle kliinisen radiografiatieteen dosentin arvonimi

Varsinais-Suomen hyvinvointialueella Tyks Kuvantamisessa tutkimuskoordinaattorina työskentelevän Ekaterina Saukon tutkimus keskittyy kliinisen radiografiatieteen keskeisiin teemoihin, kuten säteilyaltistuksen optimointiin ja näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen radiografiassa. Radiografiatieteessä yhdistyvät potilastyö, teknologia ja moniammatillinen yhteistyö, ja sen merkitys korostuu erityisesti nykyaikaisten kuvantamismenetelmien ja tekoälyn aikakaudella.

Saukko on tutkinut läpivalaisuohjattuihin ERCP‑toimenpiteisiin (endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia) liittyvää potilaiden säteilyaltistusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä kehittänyt käytännön työkaluja säteilyaltistuksen optimointiin ja laadunvalvontaan. Näissä tutkimuksissa on osoitettu, että potilaiden säteilyannoksissa on suurta vaihtelua ja että annokseen vaikuttavat merkittävästi toimenpiteen vaativuus sekä potilas-, toimenpide- ja suorittajakohtaiset tekijät. Tulokset korostavat kuvantamisprotokollien optimoinnin ja toimintatapojen kehittämisen merkitystä säteilyaltistuksen minimoinnissa. Potilaan säteilyaltistuksen optimointi parantaa samalla myös toimenpiteisiin osallistuvan henkilökunnan säteilysuojelua, Saukko lisää.

Radiografian näyttöön perustuvan toiminnan kehittämistä Saukko on edistänyt tarkastelemalla ammattilaisten tutkimusosaamista ja tutkimukseen osallistumista. Röntgenhoitajat suhtautuvat tutkimukseen myönteisesti, mutta heidän osallistumisensa tutkimukseen ja tutkimusnäytön hyödyntäminen kliinisessä työssä on edelleen vähäistä, Saukko kertoo. Taustalla ovat muun muassa puutteellinen tutkimusosaaminen sekä haasteet tutkimusnäytön kriittisessä arvioinnissa. Havainnot korostavat tutkimusosaamisen ja tutkimuskulttuurin vahvistamisen tarvetta sekä johtajuuden ratkaisevaa roolia niiden edistämisessä. Johtajuus luo edellytykset tutkimustoiminnalle, tukee tutkimuskulttuurin kehittymistä ja kannustaa tutkimusnäytön hyödyntämiseen. Näyttöön perustuvan toiminnan vahvistaminen radiografiassa on samalla keskeistä hoidon laadun ja potilasturvallisuuden kehittämisessä, Saukko täydentää.

Säteilyaltistuksen optimointiin ja näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen kohdistuvien tutkimusten lisäksi Saukko on ollut mukana myös tutkimushankkeissa, joissa hyödynnetään edistyneitä magneettikuvantamismenetelmiä erityisesti aivojen kehityksen tutkimuksessa.

Radiografiatieteen merkitys kasvaa teknologian nopean kehityksen, kehittyneiden kuvantamismenetelmien ja tekoälyn yleistymisen myötä. Alan kehittämisessä korostuvat kansainvälinen yhteistyö, tutkimusnäytön vahvistaminen sekä uusien teknologioiden turvallinen käyttöönotto kliinisessä työssä. Saukon tutkimusura on rakentunut pitkäjänteisesti kliinisen työn ja tutkimuksen rajapinnassa. Hän on osallistunut kansainvälisiin tutkimushankkeisiin ja monitieteiseen yhteistyöhön, ja hänen työnsä on vahvistanut radiografiatieteen tutkimusta.

– Olen erityisen kiitollinen siitä, että olen saanut työskennellä ja verkostoitua monipuolisesti eri alojen tutkijoiden ja ammattilaisten kanssa. Yhteistyö on ollut korvaamatonta ja olen oppinut sen kautta valtavasti uutta, Saukko toteaa.

Tulevaisuudessa Saukon tutkimus keskittyy erityisesti tekoälyn hyödyntämiseen radiografiassa sekä edistyneiden kuvantamismenetelmien soveltamiseen kliinisessä työssä. Hän on mukana kansainvälisessä hankkeessa, jossa kartoitetaan radiografian ammattilaisten tekoälyn käyttöön liittyviä osaamistarpeita ja kehitetään osaamista tukevaa koulutusta eurooppalaisessa yhteistyössä.

– Dosentuuri on minulle merkittävä tunnustus, mutta ennen kaikkea se on tärkeä koko röntgenhoitajien ammattikunnalle. Se vahvistaa kliinisen radiografiatieteen tutkimusta ja opetusta Suomessa sekä tukee alan kehittymistä osana terveystieteitä. Haluan kannustaa röntgenhoitajia luottamaan omaan asiantuntemukseensa ja olemaan aktiivisesti mukana sekä oman työnsä että alan kehittämisessä.