Väitös (hoitotiede): TtM Emma Kainiemi
TtM Emma Kainiemi esittää väitöskirjansa ”Parental well-being and parenting support across the care continuum for preterm infants” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 20.11.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Kristina Garne Holm (University of Southern Denmark, Tanska) ja kustoksena professori Anna Axelin (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Keskosvauvan hyvä hoito edellyttää koko perheen hyvinvoinnin tukemista
Väitöstutkimukseni tarkastelee keskosvauvojen vanhempien kokemuksia vanhemmuuden tukemisesta vastasyntyneiden teho-osastolla ja kotiutumisen jälkeen neuvolassa. Tutkimuksen tulokset korostavat, että keskosvauvan hyvään hoitoon kuuluu vanhempien hyvinvoinnista huolehtiminen, vanhemmuuden tukeminen ja koko perheen osallistumisen mahdollistaminen. Perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaava tuki vahvistaa vanhempien hyvinvointia ja lisää heidän tyytyväisyyttään saatuun hoitoon.
Tutkimuksessa tarkasteltiin perhekeskeisen hoidon toteutumista vanhempien kokemana vastasyntyneiden teho-osastolla. Perhekeskeisellä hoidolla tarkoitetaan hoitokulttuuria, jossa vanhemmat nähdään tärkeinä kumppaneina vauvansa päivittäisessä hoidossa ja päätöksenteossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin perhekeskeisen hoidon toteutumista vastasyntyneiden teho-osastolla ennen osaston siirtymistä jaetuista potilashuoneista perhehuoneisiin ja muutoksen jälkeen. Perhehuoneet lisäsivät vanhempien läsnäoloa vauvan luona, mutta eivät lisänneet heidän tyytyväisyyttään perhekeskeiseen hoitoon, jonka laatu arvioitiin pääosin hyväksi molemmissa hoitoympäristöissä. Emotionaalinen tuki sai muita hoidon osa-alueita heikompia arvioita hoitoympäristöstä riippumatta. Tulokset osoittavat, ettei perhekeskeisen hoidon laatu riipu yksinomaan sairaalan tilaratkaisuista, vaan myös henkilöstön asenteista, toimintatavoista ja vanhempien osallistumisen mahdollisuuksista. Emotionaaliseen tukemiseen ja vanhempien yksilöllisten tarpeiden tunnistamiseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.
Tutkimus tuo esiin myös perheen ja ystävien merkityksen vanhempien tukena keskosvauvan tehohoidon aikana. Läheisiltä saatu emotionaalinen, sosiaalinen ja käytännön tuki auttaa vanhempia selviytymään kuormittavasta tilanteesta. Läheisten mahdollisuuksiin tukea vanhempia vaikuttavat kuitenkin osaston arkkitehtuuri, hoitokulttuuri ja vierailukäytännöt. Läheisten rooli tulisikin huomioida nykyistä vahvemmin osana perhekeskeistä hoitoa.
Tutkimuksessa arvioitiin myös perhekeskeisen hoidon laadun päivittäiseen arviointiin kehitetyn mittarin toimivuutta. Mittari osoittautui psykometrisiltä ominaisuuksiltaan pääosin hyväksyttäväksi. Se mahdollisti vanhempien kokemusten seurannan sairaalahoidon aikana ja tuotti tietoa ammattilaisilta saadusta tuesta sekä vanhempien osallistumisesta vauvan hoitoon. Mittarissa havaittiin kuitenkin myös kehittämistarpeita, sillä sen kattavuus ei ulotu kaikkiin perhekeskeisen hoidon ulottuvuuksiin ja vastausaktiivisuus väheni mittausjakson aikana. Tutkimus luo hyvän pohjan päivittäisen hoidon laadun arviointimenetelmien kehittämiselle ja vanhempien kokemusten entistä systemaattisemmalle hyödyntämiselle hoidon laadun seurannassa.
Kotiutumisen jälkeen ennenaikaisesti syntyneiden vauvojen äidit arvioivat neuvolan seurantapalvelujen laatua joiltakin osin heikommaksi kuin täysiaikaisena syntyneiden vauvojen äidit. Kehittämistarpeita tunnistettiin erityisesti vauvan terveydentilan seurannassa ja vanhemmuuden tukemisessa. Tyytymättömyys näihin palveluihin oli yhteydessä äitien masennusoireisiin. Tulokset korostavat vanhempien psyykkisen hyvinvoinnin, vanhemmuuden tukemisen ja yksilöllisten tuen tarpeiden varhaisen tunnistamisen merkitystä neuvolapalveluissa.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää vastasyntyneiden teho-osastojen hoitokäytäntöjen ja kotiutumisen jälkeen tarjottavien neuvolapalvelujen kehittämisessä. Tehohoidossa tulee vahvistaa vanhempien emotionaalista tukemista, osallistumismahdollisuuksia ja läheisverkostojen huomioimista. Neuvolassa puolestaan tarvitaan yksilöllistä seurantaa, jossa vauvan terveyden ja kehityksen rinnalla huomioidaan vanhempien hyvinvointi ja vanhemmuuden tukeminen. Tutkimus korostaa, että ennenaikaisesti syntyneen vauvan hyvä hoito ei rajoitu vauvan lääketieteelliseen hoitoon, vaan siihen kuuluu myös koko perheen hyvinvoinnista huolehtiminen.
