Väitös (patologia): LL Kimmo Kettunen
LL Kimmo Kettunen esittää väitöskirjansa ”Exploring Bladder Cancer Heterogeneity - Towards New Stratification Approaches with Patient-derived Cells and Steroid Profiling” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21.8.2026 klo 13.15 (Turun yliopisto, Medisiina D, Säätiö-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Toni Seppälä (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Pekka Taimen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on patologia.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Virtsarakkosyöpä on biologisesti monimuotoinen sairaus, jonka ominaisuudet ja lääkevasteet vaihtelevat potilaasta toiseen. Nykyiset hoidot tehoavat vain osalle potilaista, eikä yksittäinen kudosnäyte tai geenimuutos aina riitä ennustamaan hoitovastetta. Tauti on lisäksi noin neljä kertaa yleisempi miehillä kuin naisilla, minkä vuoksi sukupuolihormonien mahdollista merkitystä virtsarakkosyövässä on tutkittu jo pitkään.
Tässä väitöstutkimuksessa tarkasteltiin kahta mahdollista tapaa kuvata kasvainten yksilöllisiä ominaisuuksia. Potilaiden kasvaimista kasvatetuilla soluilla testattiin useiden syöpälääkkeiden vaikutuksia. Lisäksi kasvaimista, kasvaimettomasta rakkokudoksesta ja verestä mitattiin steroidihormoneja ja tutkittiin hormonien aineenvaihduntaan liittyvien geenien toimintaa.
Potilasperäisten solujen lääkevasteet vaihtelivat, mikä osoitti, että toiminnallinen lääketestaus voi tuoda esiin potilaskohtaisia eroja. Kaikki soluviljelmät eivät kuitenkaan vastanneet alkuperäistä kasvainta, sillä solujen ominaisuudet saattoivat muuttua kasvatuksen aikana tai normaalit rakon pintasolut saattoivat syrjäyttää syöpäsolut. Siksi ennen lääketestausta on varmistettava, että viljelmä sisältää todella syöpäsoluja. Menetelmän kyky ennustaa potilaan todellista hoitovastetta on myös osoitettava kliinisissä tutkimuksissa ennen sen mahdollista käyttöä hoidon valinnassa.
Hormonimittaukset osoittivat, että sekä virtsarakkokasvaimissa että kasvaimettomassa rakkokudoksessa oli erittäin vähän voimakkaasti vaikuttavia miessukupuolihormoneja eli androgeeneja. Dihydrotestosteronia ei useimmissa kudosnäytteissä voitu mitata lainkaan, ja testosteronipitoisuudet olivat hyvin matalat. Potilailla, joiden syöpä ei ollut tunkeutunut rakon lihasseinämään, matalat veren steroidihormonitasot liittyivät vähäisempään uusiutumisriskiin, mutta havainto on varmistettava suuremmassa potilasjoukossa.
Tulokset tukevat potilasperäisten solujen jatkotutkimusta geenitutkimuksia täydentävänä menetelmänä, mutta korostavat samalla solumallien huolellisen varmistamisen ja kliinisen arvioinnin tarvetta. Hormonitulokset viittaavat siihen, etteivät jo kehittyneet virtsarakkokasvaimet yleensä ole riippuvaisia suurista paikallisista androgeenimääristä samalla tavoin kuin esimerkiksi eturauhassyöpä. Hormonit voivat silti vaikuttaa syövän syntyyn, erilaistumiseen tai uusiutumiseen.
