Väitös (suomen kieli): FM Niina Kekki
FM Niina Kekki esittää väitöskirjansa ”Melko samaa oppimassa: Suomen kielen lähisynonyymisten sanojen määrällinen tutkimus näkökulmana käyttöpohjaiseen kielenoppimiseen” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 27.11.2026 klo 12.15 (Turun yliopisto, Educarium, Edu1-luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Mari Honko (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Ilmari Ivaska (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on suomen kieli.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Miksi joku kirjottaa, että tutkimustulos on tärkeä, kun toinen kirjoittaa sen olevan keskeinen? Milloin on luontevaa kuvata jotakin isoksi, milloin suureksi? FM Niina Kekin tuore väitöstutkimus osoittaa, että tällaiset näennäisen pienet erot sanavalinnoissa tarjoavat kiinnostavan näkökulman siihen, miten kieltä opitaan.
Kekki tutki väitöskirjassaan määrällisten menetelmien avulla suomen kielen merkitykseltään samankaltaisten sanojen eli lähisynonyymien käyttöä. Aineistona käytettiin sekä akateemisia tekstejä että kyselytutkimusta, jossa sanoja tarkasteltiin kaunokirjallisuuskontekstissa. Tutkimuksessa vertailtiin ensikielenään suomea oppineiden ja suomea aikuisiällä edistyneelle tasolle oppineiden henkilöiden kielenkäyttöä.
Väitöstutkimus tarjoaa uutta tietoa siitä, millaiset tekijät vaikuttavat lähisynonyymisten sanojen valintaan. Tutkimuksen mukaan molemmat kielenkäyttäjäryhmät noudattavat monin tavoin samoja kielenkäytön malleja, mutta eroavat toisistaan siinä, kuinka tarkasti ne hyödyntävät sanan esiintymisympäristön tarjoamia vihjeitä sanavalintojen tekemiseen. Ensikieliset kielenkäyttäjät ovat herkempiä tunnistamaan tällaisia vihjeitä. Väitöstutkimuksen merkittävä uusi havainto on, että lähisynonyymit eivät muodosta yhtenäistä joukkoa. Vaikka samaan sanaluokkaan kuuluvat sanat esiintyisivät samanlaisissa ympäristöissä, niiden käyttöä ohjaavat osittain erilaiset mekanismit.
Yksi tutkimuksen keskeisimmistä tuloksista liittyy kaunokirjallisuuden lukemiseen kielenoppimisen menetelmänä. Suomeksi kaunokirjallisuutta lukevat suomenoppijat tekivät sanavalintoja, jotka muistuttivat enemmän ensikielisten kielenkäyttäjien valintoja kuin vähemmän tai muilla kielillä lukevilla. Tulos viittaa siihen, että kaunokirjallisuuden lukeminen voi auttaa kielenoppijoita omaksumaan lähisynonyymisen sanaston vivahteita.
Tutkimus osallistuu lisäksi keskusteluun siitä, miten riittävää kielitaitoa määritellään yhteiskunnassa. Koska moninainen sanavarasto voi osaltaan vaikuttaa siihen, kuinka asiantuntevina tai taitavina kielenkäyttäjiä pidetään, tulokset voivat hyödyttää niin kieltenopetusta, oppimateriaalien kehittämistä kuin kotoutumisen tukemistakin. Väitöstutkimus syventää ymmärrystä siitä, miten kielenoppijat omaksuvat kielen hienovaraisia eroja. Samalla se osoittaa, että tilastolliset analyysimenetelmät voivat auttaa paljastamaan sellaisia kielenkäytön toimintaperiaatteita, joita muilla tutkimusmenetelmillä olisi vaikea havaita.
