Äitiys voi olla akateemiselle uralle voimaannuttava kokemus
Miten akateeminen äitiys näyttäytyy nuorten tutkijoiden keskuudessa? Entä miten äitiydestä neuvotellaan nykyisessä, hyvin kilpailuhenkisessä työelämässä? Tutkijat Astrid Huopalainen Åbo Akademista ja Suvi Satama Turun yliopiston kauppakorkeakoulusta pohtivat tuoreessa tutkimusjulkaisussa akateemisen äitiyden luonnetta ja merkityksiä kehollisesta näkökulmasta.
KTT Astrid Huopalaisen ja KTT Suvi Sataman kansainvälisessä Human Relations -tutkimusjulkaisussa ilmestyneen artikkelin aineisto koostuu intiimeistä autoetnografisista eli omaelämäkerrallisista päiväkirjamerkinnöistä, joita tutkijat ovat keränneet ennen lastensa syntymää ja sen jälkeen akateemisen työnsä arjessa.
Autoetnografisesta aineistosta tutkijat havaitsivat tutkijan roolin ja äitiyden jännitteitä, joissa liikkuva tutkijuus ja kotiin hautautuva äitiyden ideaali, älyllinen ajatustyö ja lihallisuus sekä omistautuneisuus niin akateemiselle uralle kuin myös äitiydelle neuvottelevat jatkuvasti keskenään.
Negatiivisista mielleyhtymistä kehosta kumpuavaan energiaan
– Haastamme artikkelissamme tämän ajattelutavan ja tarkastelemme, voisiko akateeminen äitiys näyttäytyä voimaannuttavana kehollisena kokemuksena, josta ammentaa energiaa ja iloa myös tutkijan uralle, Huopalainen ja Satama kertovat.
Tutkimus osoittaakin, että perinteiset, rajoittavat käsitykset äitiydestä eivät enää toimi nykyisessä työelämässä, ja niiden rinnalle on nostettava positiivisempia näkemyksiä vanhemmuuden ja akateemisen uran yhdistämisestä.
Menetelmällisesti tutkimus tuottaa myös uutta tietoa siitä, miten tieteellisiä tekstejä voi kirjoittaa rohkean kehollisesti, henkilökohtaisesti ja haavoittuvasti. Tavalla, jolla on mahdollista synnyttää uudenlaista, kehollisista kokemuksista juontavaa tutkimustietoa.