Nimi: Karissa Kettu
Ikä: 33
Nykyinen työtehtävä: kirjailija ja Nuoren Voiman arvostelupalvelun kriitikko
Pääaine: kulttuurihistoria
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Työpäiviä on monenlaisia, mutta karkeasti jaotellen pääasiassa neljänlaisia. Taiteellisen päätyön työpäiväni jakautuvat yleensä raakatekstin kirjoittamisen ja taustatyön välillä. Työpäivistä osa kuluu jatkorahoituksen hakemiseen ja sivutyöhön. Sivutyö, eli palautteen antaminen aloitteleville kirjoittajille perinteikkäässä NVL:n arvostelupalvelussa, vie muutaman työpäivän kuukaudesta. Osa työskentelyajasta kuluu yleisesti ottaen työn järjestämiseen: jatkorahoituksen hakemiseen, saatujen rahoituksien raportointiin, työn aikatauluttamiseen ja niin edelleen.
Kuvaile urapolkusi lyhyesti.
Hain Turun yliopistoon vuonna 2011, koska siellä oli mahdollisuus opiskella kulttuurihistoriaa pääaineena. Pääsin sisään, ja valmistuin maisteriksi vuonna 2016. Erikoistuin opinnoissani antiikin sukupuolihistoriaan, ja opintojen lopuksi löysin kirjallisuustieteen. Pohdin vakavasti tutkijan uraa antiikintutkimuksessa, mutta jäinkin kirjallisuustieteen viitoittamalle polulle: hain Kriittisen Korkeakoulun kirjoittajakouluun ja pääsin sinne 2017. Tuolloin toimin myös Lumoojan toimituskunnassa ja tein kirjallisuuskritiikkejä. Opiskelin Kriittisessä luovaa kirjoittamista ja oivalsin sen olevan enemmän juttuni. Hain vastikään perustettuun Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Kirjoittamisen maisteriohjelmaan esikoisromaanini käsikirjoituksen kanssa ja pääsin sinne 2021. Valmistuin taiteen maisteriksi 2023, ja aika pian aloin saamaan apurahoitusta kirjalliselle työlleni. Viimeistelin esikoisromaanini ja aloitin pian seuraavaa. Aloitin NVL:n arvostelupalvelun kriitikkona viisivuotiskaudella 2025. Olen ollut päätoimisesti kirjailija vuodesta 2024. Nyt työstän toista romaaniani, jonka tausta-aineisto on erään yksityishenkilön 1800-luvun päiväkirjat.
Mikä sinua innostaa työssäsi?
Kaunokirjallinen työ on loputonta luovaa leikkiä ja tutkimista. Siinä innostaa juuri se, että saan taiteen keinoin tutkia minua kiinnostavia, häiritseviä ja askarruttavia asioita. Lisäksi teoksen rakenteen luominen on innostavaa; jokainen teos muotoutuu osittain omasta tahdostaan sellaiseksi kuin muotoutuu. Teoksen luomisessa on tekemisissä mysteerin kanssa, ja siitä pidän! Lisäksi romaanin mitassa pääsee halutessaan asian kuin asian syvärakenteisiin. Se ei ole vain pintaraapaisua vaan mahdollistaa valtavien rakenteellisten asioiden tutkimisen.
Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät työelämätaidot?
Kannattaa olla rohkeutta muuttaa suuntaa, jos jokin ei näytä onnistuvan tai ei tunnu omalta. Epäilijöitä riittää, mutta heitä ei kannata kuunnella. Aika kuluu joka tapauksessa, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä, vaikka monesti nuorempana niin saattaa erehtyä luulemaan. Kannattaa opetella myös joustamisen taitoa ja mennä pois päin liian mustavalkoisesta ajattelusta. Todellisuudessa sinulle on avoinna tuntematon määrä tuntemattomia mahdollisuuksia. Tämä on hyvä asia, vaikka se saattaa kauhistuttaa. Todella moni asia onkin vain rohkeuden ja viitsimisen toisella puolen. Luovu vertailusta toisiin. Oma polku näyttää erilaiselta kuin toisen, eikä vertailu näin ollen kannata.
Millaisia valmiuksia opintosi antoivat sinulle?
Varsinkin apurahahauissa ja taustatyössä on hyötyä kulttuurihistorian opintojen tutkimuksellisista taidoista: erityisesti lähdekriittisyydestä ja kontekstualisoinnista. Oppiaineessa oli myös vapaa ja luova tekemisen kulttuuri, joka puolestaan rakensi itseluottamusta ja kykyä keksiä luovasti innovatiivisia ideoita, joita tarvitaan rahoitushauissa.
Millaisia haasteita opiskeluun liittyi?
Aluksi yliopisto-opiskelun vapaus ja itsenäisyys pelotti. Sitä oli aika omillaan siinä, missä tahdissa opinnot suoritettiin. Se pakotti ottamaan vastuuta itsestä ja etenemisestään, mutta saman teki myös opintotukijärjestelmä kuukausineen. Sivuaineiden kasaamisen vapaus pelotti, koska ajattelin sen liittyvän dramaattisen suoraviivaisesti tulevaisuuteeni. Kuuntelin liikaa ulkopuolisten ajatuksia järkevyydestä ja käytännöllisyydestä. Jälkeenpäin ajatellen toivon, etten olisi murehtinut hyödyllisyyttä tai yhteiskunnan oletettuja vaatimuksia niin paljon. Nykyään olen todella onnellinen siitä, että seurasin mielenkiinnonkohteitani.
Mieleenpainuva kokemus opintojesi varrelta?
Pääsin graduvaiheessa Suomen Ateenan Instituutin antiikin johdantokurssille 2015. Vietimme noin kuusi viikkoa Kreikassa minibussilla arkeologisesta kohteesta toiseen halki maata ajaen. Kokemus oli todella ainutlaatuinen. Se toi antiikin materiaalisen kulttuurin eläväksi – olin siihen mennessä lukenut vain kirjoista kreikkalaisesta antiikista. Kun vihdoin pääsin kulttuurin materiaaliselle paikalle, oli kokemus vaikuttava. Tein silloin graduani Aristofaneen naiskomedioista, niiden suhteesta sukupuolittuneeseen tilankäyttöön ja naisten poliittisen toimijuuden mahdollisuuksiin Ateenan klassisella kaudella. Homeroksen ääneen lukeminen mittaan erästä tenttiä varten jäi mieleen – vaikka en siinä kovin hyvä ollutkaan!
Mitä alumnius sinulle merkitsee?
Minulla on pääosin hyvä kokemus kulttuurihistorian pääaineesta. Muutamat henkilöt siellä kannustivat aivan erityisesti seuraamaan omia mielenkiinnonkohteita ja olemaan rohkea tutkimuksen teon harjoittelussa. Graduni oli haastava, mutta sen tekemisessä auttoi tuo oppiaineesta saatu itseluottamus ja rohkaiseminen, joista suurin kiitos menee professori Hannu Salmelle.
Vinkkisi nykyisille opiskelijoille?
Uskalla opiskella mielenkiintojesi pohjalta, vaikka vanhemmat, yhteiskunta tai kaverit heittäisivät niskaan erilaisia odotuksia. Oma aito mielenkiinto ja innostus tekevät opinnoista monin verroin antoisampia, eikä urapolku ole oikeasti ihan niin mustavalkoinen kuin miltä se joskus tuntuu. Tartu eteen tuleviin mahdollisuuksiin, vaikka tuntuisi siltä, ettet pääse sille kurssille tai mitä tahansa. Tulos saattaa nimittäin yllättää! Uskalla hyödyntää opintoaikasi älylliseen uteliaisuuteen, koska sinulla on nyt siihen mahdollisuus. Pääasia on, että menet eteenpäin.
