Avoin tiede tieteentekijän näkökulmasta
Kansainvälistä Open Access -viikkoa vietetään 25.-31.10.2021. Turun yliopistolla Suomen historian oppiaineesta keväällä 2021 väitellyt historiantutkija Mari Välimäki on tutustunut avoimen tieteen tematiikkaan tutkijan uransa eri vaiheissa ja kertoo ajatuksistaan kirjaston haastattelussa.
Mari Välimäki on muun muassa julkaissut artikkeleita avoimesti saatavilla olevissa journaaleissa, minkä lisäksi hänen väitöskirjansa julkaistiin Turun yliopiston avoimessa UTUPub -julkaisuarkistossa. Välimäki näkee, että ideaalitilanteessa avoimen tieteen periaatteiden noudattaminen lisää tutkimuksen tunnettuutta ja luo synergiaa tutkijoiden välille:
”Ihanteellisesti avoin tiede saattaa tutkimuksien tulokset ja toisaalta esimerkiksi tutkimuksen aikana syntyneet tietokannat laajasti tutkijoiden ja muidenkin – kuten sukututkijoiden – tietoon ja vapaasti käytettäväksi. Tällöin tutkitun tiedon saamiseksi ei tarvitsisi maksaa korkeita maksuja esimerkiksi kirjoista tai artikkeleista. Toisaalta lähdeaineistosta louhittu ja esimerkiksi tietokantamuotoon muutettu tieto on laajemmin saavutettavissa ja hyödynnettävissä kuin yhden tutkijan tai tutkimushankkeen käytössä.”
Toisaalta Välimäki tuo esille haasteita, joita tieteentekijät voivat tutkimus- tai opetustyössään kohdata. Hän pohtii muun muassa avoimien julkaisujen tai aineistojen kustannuksia ja sitä, että tutkimushankkeisiin pitäisi allokoida rahaa myös avoimesta julkaisemisesta syntyviin maksuihin. Avoimesti saatavilla olevien julkaisujen ja aineistojen tallentamiseen liittyvistä mahdollisista ongelmakohdista hän toteaa:
”Viimeisten vuosien aikana on herätty siihen, että julkaisut katoavat, kun journaalit lakkaavat olemasta eikä millään instituutiolla ole vastuuta aineistojen säilyttämisestä. Näin kadotetaan tutkittua tietoa. Sama ongelma on tietokantojen kanssa. Niiden säilyttäminen vaatii muistitilaa ja toisaalta tietokantamuotojen päivittämistäkin. Järjestelmät kehittyvät nopeasti ja 2020-luvulla laadittu tietokanta ei välttämättä ole enää 20 vuoden päästä luettavissa, ellei joku taho huolehdi näiden aineistojen säilyvyydestä.”
Välimäki kertoo suhtautuvansa myönteisesti siihen, että esimerkiksi tutkimusta varten kerättyjä aineistoja avattaisiin julkisesti muiden tutkijoiden ja laajan yleisön saataville. Hän tarkentaa tilannetta seuraavasti:
”Oma aineistoni on joka tapauksessa kenen tahansa saatavilla ja luettavissa arkistoissa tai painetussa muodossa, en näe syytä pitää esimerkiksi näistä aineistoista koostettua tietokantaa salattuna. Jos tietokanta voi edistää jonkun toisen työtä, sehän on vain hieno asia. Tiedän, että alallani on tästä hyvin eriäviä näkökulmia ja osa tutkijoista on innokkaampia suojaamaan kokoamiaan tietokantoja. Ymmärrän toisaalta senkin. Heillä on halu julkaista tietokannan avulla synnytetty tieto ensimmäisenä ja näin saada työstään tunnustus.”
Tilannetta voidaan siis problematisoida kahdesta näkökulmasta: historiantutkimus perustuu usein julkisesti saatavilla oleviin aineistoihin, joita kuka tahansa voi lukea, mutta toisaalta arkistoaineistot tai painetut lähteet eivät välttämättä avaudu lukijalleen ilman erikoisosaamista. Usein lähteiden tutkiminen vaatii myös pitkäjänteistä työtä. Tarkasteltaessa tieteen avoimuutta laajemmasta näkökulmasta Välimäki lisää, että työekonomisista syistä olisi myös hyvä pohtia, miten tutkimushankkeissa voitaisiin hyödyntää jo olemassa olevia avoimia tietokantoja ja muita tutkimusaineistoja.
Tieteentekijöitä avoimen tieteen pohdinnoissa tukee Turun yliopiston kirjasto. Kirjaston asiantuntijat neuvovat tutkijoita paitsi avoimesti saatavilla olevien aineistojen löytämisessä myös oman aineiston avaamisessa: missä, miten ja millaisilla käyttöoikeuksilla aineisto kannattaa avata. Tämä auttaa varmistamaan, että aineisto säilyy saavutettavana ja käytettävänä pitkään. Aineisto, joka on talletettu pysyvästi avoimeen arkistoon selkeästi jatkokäytön mahdollistavin lisenssein ja viittausohjein, mahdollistaa aineiston laajan, laillisen ja joustavan hyödynnettävyyden ja lopulta lisää aineiston tekijän akateemisia meriittejä.
FT Mari Välimäki työskentelee post doc -tutkijana Tampereen yliopiston historian oppiaineessa käynnissä olevassa hankkeessa ”Henkilöhistoria varhaismodernin tutkimuksena”. Hän on myös Aikakauskirja Genoksen toimittaja. Välimäen Suomen historian väitöskirja ”Rikotut lupaukset. Esiaviolliset suhteet ja toimijuus Ruotsin yliopisto kaupungeissa” tarkastettiin huhtikuussa 2021 ja se on avoimesti saatavilla UTUPub-julkaisuarkistossa.
Haastattelu toteutettiin sähköpostitse 17.9.2021.