Turun yliopistolla 20. tammikuuta järjestetty EC2U-ajatushautomo kokosi yhteen joukon asiantuntijoita keskustelemaan koulutukseen pääsystä ja koulutuksen tasa-arvosta digitaalisen kansalaisuuden sekä kielellisten ja kulttuuristen kompetenssien näkökulmasta.
European Campus of City-Universities -allianssin (EC2U) ajatushautomoiden tavoitteena on olla katalysaattori ideoille sekä kanava tiedon ja ratkaisujen kierrätykselle. Ajatushautomot ovat keino herättää avointa vuoropuhelua yhteiskunnallisista aiheista mm. kansalaisten, tutkijoiden, päättäjien ja muiden sidosryhmien välillä. Kukin EC2U-allianssiin kuuluva yliopisto isännöi omaa ajatushautomoaan, jonka tulokset esitellään vuosittaisessa EC2U-foorumissa. Tämän vuoden ajatushautomoiden tulosten äärelle päästään Turussa järjestettävässä foorumissa 18.-21.5. Tämän jälkeen ajatushautomoiden yhteisistä havainnoista kootaan toimenpidesuositukset.
Tämänvuotisen ajatushautomon teemana oli koulutukseen pääsy ja koulutuksen tasa-arvo, joka oli jaettu vielä kahteen alateemaan: digitaalinen kansalaisuus sekä kielelliset ja kulttuuriset kompetenssit. Turun yliopistossa järjestetty EC2U-ajatushautomo kokosi yhteen eri alojen ja sektorien asiantuntijoita keskustelemaan aiheista tieteellisen tutkimuksen, poliittisten rakenteiden sekä yhteisöjen näkökulmista.
Turun ajatushautomo toteutettiin world café -menetelmällä, jossa kaksi asiantuntijaryhmää keskusteli vuorotellen molemmista alateemoista pöytäkohtaisen moderaattorin johdolla. Moderaattoreina toimivat yliopistonlehtori Outi Veivo (Turun yliopisto) ja professori Elina Kilpi-Jakonen (Turun yliopisto). Keskusteluihin osallistuivat asiantuntijoina professori Marjut Johansson (Turun yliopisto), väitöskirjatutkija Satu Koistinen (Turun yliopisto), professori Ulpukka Isopahkala-Bouret (Turun yliopisto), yliopistonlehtori Hanna Jokela (Turun yliopisto), PhD Miira Häkkinen (Turun yliopisto), valmistavan opetuksen oppilaanohjaaja Juudit Hurtig (Turun kaupunki) ja TOP-keskuksen toiminnanjohtaja Jouni Paakkinen (Turun kaupunki).
Koulutuksen merkittävä rooli digitaalisen eriarvoisuuden vähentämisessä
Ajatushautomon keskusteluissa digitaalinen kansalaisuus nähtiin laajana kokonaisuutena, joka ulottuu teknisistä perustaidoista demokraattiseen osallistumiseen, toimijuuteen ja eettiseen ymmärrykseen. Digitaidot muodostavat perustan sille, että yksilö pystyy hoitamaan asioitaan, hakemaan tietoa, ymmärtämään yhteiskunnallisia rakenteita ja osallistumaan keskusteluun sekä vaikuttamiseen digitaalisissa ympäristöissä.
Asiantuntijat korostivat, että digitaalista eriarvoisuutta esiintyy teknologian laajasta saatavuudesta huolimatta. Digitaalinen kansalaisuus ei tarkoita vain laitteiden saatavuutta, vaan myös kykyä ja valmiuksia käyttää laitteita tarkoituksenmukaisesti. Eroja syntyy esimerkiksi kielitaustan, iän, koulutustaustan ja perheestä saatujen valmiuksien perusteella. Keskusteluissa nostettiin esiin, että digitaaliset teknologiat voivat kuitenkin myös mahdollistaa osallistavan, monikielisen ja monikansallisen osallistumisen, ja digitaidot voivat vahvistaa osallisuutta sekä nostaa esiin yksilöiden vahvuuksia.
Asiantuntijat totesivat, että koulutus ja opettajat ovat avainasemassa merkityksellisen digitaalisen osaamisen rakentamisessa ja digitaalisen tasa-arvon edistämisessä. Kuitenkin opettajien osaaminen, asenteet ja mahdollisuudet hyödyntää digitaalisia välineitä vaihtelevat, minkä vuoksi ilmaistiin tarve jatkuvalle ammatilliselle kehittymiselle. Keskusteluissa nostettiin esiin, että digitaaliset opetusmenetelmät luovat uusia mahdollisuuksia osallistumiseen, oppimiseen ja turvalliseen harjoitteluun. Etä- ja digiosallistumisen lisääntyessä täytyy kuitenkin kiinnittää huomiota vuorovaikutuksen laatuun, sosiaalisiin taitoihin sekä digitaalisten ja kasvokkaisten ympäristöjen tasapainoon. Keskusteluissa peräänkuulutettiin selkeää hallintoa ja yhteisiä kehikoita tasa-arvon ja laadun varmistamiseksi.
Monikielisyys ja kielipolitiikka koulutuksen tasa-arvon rakentajina
Keskusteluissa painotettiin kielellistä ja kulttuurista osaamista keskeisenä resurssina tasa-arvoisen ja osallistavan koulutuksen edistämisessä. Monikielisyys nähtiin yleisesti pedagogisena resurssina. Asiantuntijat korostivat, että opetuksessa tulisi aktiivisesti hyödyntää oppijoiden moninaista kielellistä taustaa, purkaa kielellisiä hierarkioita ja edistää myönteistä suhtautumista kielelliseen monimuotoisuuteen.
Keskeiseksi teemaksi nousi kielipolitiikan ja koulutukseen pääsyn tasa-arvoisuuden välinen suhde. Kielipohjainen valintaprosessi ja ohjauksessa esiintyvä puolueellisuus voivat edistää rakenteellista eriarvoisuutta, minkä vuoksi on tärkeää arvioida valintamenetelmiä ja ohjauskäytäntöjä kriittisesti koulutuksen eri vaiheissa.
Asiantuntijat peräänkuuluttivat osallistavampia arviointikäytäntöjä ja erilaisia tukimalleja. Koulutuksen siirtymävaiheet, erityisesti valmistavasta opetuksesta yleisopetukseen siirtyminen, tunnistettiin kriittisiksi vaiheiksi. Asiantuntijat huomauttivat, että osallistavien siirtymien ja polkujen tukeminen voi vaikuttaa myönteisesti koulutuksen pääsyyn sekä yhteenkuuluvuuden tunteeseen.
Keskusteluissa toivottiin lisää vuoropuhelua eri koulutustasojen sekä kaupunkien, tutkijoiden ja toimijoiden välillä. EC2U-allianssin katsottiin voivan edistää yhteistyötä, koulutusta ja kestävän politiikan kehittämistä sekä helpottaa osallistavien pedagogisten mallien muodostumista.
