Epäluottamus päätöksentekoon hankaloittaa saimaannorpan suojelua
Saimaannorpan suojelu hyväksytään laajasti, samoin suojelun keinot. Turun yliopiston tuoreesta tutkimuksesta selviää kuitenkin, että paikallistasolla on epäluottamusta suojeluun liittyvää päätöksentekoa kohtaan. Tämä ilmenee suojeluun liittyvien rajoitteiden vastustuksena.
Turun yliopiston tutkijat ovat selvittäneet saimaannorppaan ja sen suojeluun liittyvän asenneilmapiirin historiallista kehitystä ja nykytilaa osana Euroopan komission rahoittamaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta.
Tutkimus tehtiin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa ja biologian laitoksen biodiversiteetti- ja ympäristötieteen osastolla. Asenneilmapiirin nykytilaa analysoitiin media-aineiston (Helsingin Sanomien ja Itä-Savon saimaannorppakirjoittelu vuosina 2011‒2012) ja haastattelujen pohjalta.
‒ Viimeisen sadan vuoden aikana saimaannorppa on muuttunut tuhoeläimestä suomalaisen luonnonsuojelun symboliksi. Havaitsimme sekä media- että haastatteluaineiston perusteella, että saimaannorpan suojelu ja suojeluun käytetyt rajoitteet, erityisesti kalastuksen rajoittaminen, ovat tällä hetkellä laajalti hyväksyttyjä sekä kansallisesti että paikallisesti, kertoo tutkimusprojektin vastuullinen johtaja, FT Minttu Jaakkola.
Kuka päättää, missä päättää?
Laajasta hyväksynnästä huolimatta vastakkainasettelua esiintyy yhä paikallistasolla erityisesti kalastuksen mutta myös rantojen kaavoituksen ja rakentamisen rajoituksiin liittyen.
Vastustavat argumentit liittyvät yleensä seuraaviin aiheisiin: ensinnäkin suojeluun liittyvät rajoitukset ovat liian tiukkoja, toiseksi paikallisten ääntä ei kuulla eikä paikallista luontotietoa tunnusteta sekä kolmanneksi tutkimustietoa ja muuta asiantuntijatietoa salaillaan.
‒ Epäluottamusta peilaavissa argumenteissa näkyy paikallisen luontotiedon ja tutkimustiedon välinen kiista sekä paikallisten huoli siitä, että päätäntävalta siirtyy pääkaupunkiseudulle ja Euroopan unioniin. Näyttää siltä, että suojeluun liittyvien toimijoiden roolien epäselvyys ja toimijoiden välinen epäluottamus ovat sidoksissa toisiinsa, Jaakkola sanoo.
Tutkijoiden mukaan 1980- ja 1990-lukujen suojeluohjelmat, erityisesti rantojensuojeluohjelma ja Natura 2000 -ohjelma, ovat jättäneet osalle paikallisväestöstä tunteen siitä, että päätöksenteko tapahtuu ”jossain muualla”.
Matkailuelinkeinon pelätään kärsivän
Matkailu nähdään paikallistasolla alueen tärkeimpänä tulevaisuuden elinkeinona. Tutkijoiden mukaan erityisesti maankäyttöön ja vesillä liikkumiseen liittyvien rajoitteiden kritisointi liittyy tähän.
‒ Uudet saimaannorpan käyttäytymiseen liittyvät tutkimustulokset suosittavat saimaannorpan huomioivaa luontomatkailun kehitystä, joka edellyttää maankäytön ja vesillä liikkumisen rajoittamista. Saimaannorpan suojelun huomioiva, kestävän matkailun kehittäminen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa on tällä hetkellä avainasemassa, jotta tulevilta konflikteilta vältytään, Jaakkola sanoo.
Tutkimustulokset on julkaistu Development and present status of the attitudes and atmosphere for Saimaa ringed seal conservation -raportissa osana EU:n rahoittamaa Metsähallituksen luontopalveluiden koordinoimaa Saimaannorppa-LIFE-hanketta.
TS
Kuva: symmetry_mind