Espoon Hanasaaren-kulttuurikeskuksessa järjestettiin 4. syyskuuta kansallinen foorumi, joka kokosi yhteen tutkijoita, teollisuuden edustajia, päättäjiä ja muita sidosryhmiä keskustelemaan siitä, miten Suomessa voidaan muuttaa talteen otettu hiilidioksidi (CO2) arvokkaaksi resurssiksi ja vauhdittaa hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen (CCU) laajempaa käyttöönottoa.
Hiilidioksidi (CO₂) on kasvihuonekaasu, jonka päästöjä on vähennettävä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Talteen otettua hiilidioksidia voidaan kuitenkin hyödyntää myös arvokkaana raaka-aineena osana kiertotalouteen perustuvaa hiilitaloutta. Siitä voidaan valmistaa esimerkiksi kemikaaleja, kestäviä materiaaleja, ruokaa, rehua ja polttoaineita. CCU onkin yksi keskeisistä ratkaisuista siirryttäessä kohti vähähiilistä ja kiertotalouteen perustuvaa taloutta.
Kansallinen CCU-foorumi sidosryhmille alustan keskustella alan viimeisimmästä tutkimuksesta, teollisista sovelluksista ja poliittisista linjauksista. Sen järjestivät Yagut Allahverdiyeva-Rinne (Turun yliopisto) ja Chunlin Xu (Åbo Akademi) yhteistyössä VTT:n, Helsingin yliopiston ja Tampereen yliopiston tutkijoiden kanssa.
Keskusteluissa nousi esiin selkeä viesti: Suomi tarvitsee vahvempaa kansallista koordinaatiota, jotta tieteellinen osaaminen ja merkittävät biogeeniset CO₂-varannot saadaan muutettua teollisiksi mahdollisuuksiksi.
Yksittäisistä teknologioista kohti yhtenäistä ekosysteemiä
Tilaisuuteen osallistui 15 puhujaa tutkimuksen, teollisuuden, hallinnon ja julkisen sektorin eri aloilta, mikä osoitti, että CCU teknologioita kehitetään Suomessa laajasti eri osa-alueilla. Samalla keskustelu korosti tieteidenvälisen ja eri toimijoiden välisen yhteistyön merkitystä, jotta eri alojen osaaminen ja innovaatiot voidaan yhdistää toimiviksi kokonaisuuksiksi.
– Tanskalla on kansallinen CO₂-tutkimuskeskus CORC, jonka rahoitus on 85 miljoonaa euroa, ja Ruotsi perusti tänä vuonna kansallisen CCUS-keskuksen. Suomella on tarjota noin 30 megatonnia biogeenistä hiilidioksidia vuodessa, mutta koordinoitu kansallinen ponnistus puuttuu, totesi Yagut Allahverdiyeva-Rinne Turun yliopistosta.
– Meillä on vahva tutkimusala, joka muuttaa jätehiilidioksidin ongelmasta ratkaisuksi. Nyt on aika yhdistää akatemia ja teollisuus tämän toteuttamiseksi, sanoi Chunlin Xu Åbo Akademista.
Sama viesti integraation puolesta kuultiin myös eurooppalaisesta näkökulmasta. Joanna Kargul Euroopan unionin SUN2X-SET-hankkeesta peräänkuulutti siirtymistä irrallisten teknologioiden rahoittamisesta kohti yhtenäisen teollisen hiilenhallintajärjestelmän rakentamista.
Suomen ilmastopaneelin Antti Arasto korosti biogeenisen hiilidioksidin hyödyntämisen taloudellista potentiaalia arvioiden, että 20 prosentin osuuden hyödyntäminen Suomen potentiaalista voisi tuottaa Suomen taloudelle 3–5 miljardin euron lisäarvon vuosittain.
Työ- ja elinkeinoministeriön Ulla Palander painotti, ettei pelkkä teknologia riitä:
– Sijoittajat eivät investoi teknologioihin siksi, että niitä on olemassa, vaan siksi, että niille on olemassa markkinat.
Foorumissa esitelty CO2-IMPACT-visio heijastaa tätä lähestymistapaa. Sen tavoitteena on yhdistää biologiset ja kemialliset hiilidioksidin muuntoprosessit, jotta jätehiilestä voidaan valmistaa laaja valikoima tuotteita, muun muassa lääkeaineita, erikoiskemikaaleja, ruokaa, rehua, polttoaineita ja kestäviä materiaaleja.
Samalla tavoitteena on nostaa Suomi eurooppalaiseksi edelläkävijäksi kiertohiilitaloudessa. Turun yliopiston (Yagut Allahverdiyeva-Rinne), Åbo Akademin (Chunlin Xu), VTT:n (Yvonne Nygård ja Juha Lehtonen), Tampereen yliopiston (Marika Kokko) ja Helsingin yliopiston (Timo Repo) tutkimusesimerkit osoittivat, kuinka monipuolinen ja nopeasti kehittyvä Suomen CCU-kenttä jo nyt on.
Teollisuuden esimerkit havainnollistivat, miten tämä potentiaali voisi muuttua käytännöksi. Metsä Group tuottaa vuosittain noin 12 miljoonaa tonnia biogeenistä CO₂:ta. Metsä Springin Minna Mentzer kertoi Raumalla Andritzin kanssa toteutetusta kuuden kuukauden pilottihankkeesta, jossa ei havaittu merkittäviä esteitä toiminnan skaalaamiselle kaupalliseen mittakaavaan. Lisää esimerkkejä esittelivät Solar Foods (Juha-Pekka Pitkänen), Liquid Sun (Pasi Keinänen) ja Vantaan Energia (Angela Juslin), jotka niin ikään osoittivat CCU-sovellusten laajuuden ja niiden etenemisen kohti kaupallista käyttöönottoa Suomessa.
Tilaisuus päättyi Juha Lehtosen vetämään paneelikeskusteluun, johon osallistuivat Mikko Rönkä (Borouge), Maija Pohjakallio (Turun yliopisto ja Metsä), Joanna Kargul (EU:n SUN2X-SET ja Varsovan yliopisto) sekä Thomas Kohl (Andritz). Panelistit käsittelivät eurooppalaisia ja kansallisia näkökulmia sekä CCU:n sääntelyyn liittyviä kysymyksiä.
Foorumin tarkoitus ulottui yksittäisten hankkeiden esittelyä pidemmälle. Tavoitteena oli vahvistaa suomalaisten toimijoiden välisiä yhteyksiä ja kytkeä kansallinen toiminta laajempiin eurooppalaisiin aloitteisiin.
– Suomella on jo osaamista biotekniikassa, kemiassa, katalyysissä, CO₂:n talteenotossa, energiajärjestelmissä, teollisissa prosesseissa ja kiertotalousratkaisuissa. Yhdistämällä nämä osaamisalueet voitaisiin luoda uusia arvoketjuja, joissa talteen otettua hiiltä käytetään raaka-aineena useilla eri toimialoilla, painottaa Allahverdiyeva-Rinne.
