Kevojärven luonnonarkisto paljastaa menneet ilmastonmuutokset vuoden tarkkuudella
Kevojärven vuosikerrallinen pohjasedimentti paljastaa lähivuosien aikana uutta tietoa subarktisen alueen ilmastonmuutoksesta. Emil Aaltosen säätiön rahoituksella toteuttava tutkimushanke mahdollistaa tiedonkeruun menneistä muutoksista subarktisella vyöhykkeellä ja aloittaa pitkäaikaisseurannan ilmastonmuutoksen vaikutuksista järvessä.
Filosofian tohtori Eeva Haltia ja hänen työryhmänsä saivat luonnonarkiston avaamiseen Emil Aaltosen säätiöltä 210 000 euron apurahan, yhtenä kymmenestä apurahan saaneesta.
– Apurahalla voimme avata Kevojärven ainutlaatuisen vuodentarkan sedimenttiarkiston sisältämän ilmasto- ja ympäristötiedon. Lustoarkiston tekee arvokkaaksi sen vuodentarkka ajallinen erotuskyky, minkä ansiosta sedimenttiin tallentunut ilmasto- ja ympäristötieto voidaan ajoittaa jopa vuodenajan tarkkuudella, Haltia kertoo.
Utsjoella sijaitsevan Kevojärven lustoarkisto onkin ainoa laatuaan, sillä yhtä pohjoisesta koko itäiseltä pallonpuoliskolta ei tunneta toista järveä, johon kerrostuu lustosedimenttiä.
– Ensimmäiset tulokset Kevojärven lustoarkistosta ovat osoittaneet sen herkkyyden tallentaa ilmaston- ja ympäristönmuutoksia, Haltia kertoo.
Nykyistä lustonmuodostusta ohjaavien tekijöiden tunnistaminen tarkoin edellyttää Haltian mukaan monipuolista vesistöön ja säähän liittyvää havaintoaineistoa sekä samanaikaista järven sisäisten prosessien ja materiaalivirtojen täsmällistä tuntemusta. Tärkeässä osassa on tutkimuksen myötä Kevojärveen asennettava nykyaikainen järvitutkimuslaitteisto.
– Laitteistolla aloitetaan pitkäaikainen havaintosarja, jolla dokumentoidaan subarktisen vesiympäristön vastetta käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen. Tämä on erityisen merkittävää myös siksi, että suoria ja luonteeltaan jatkuvia havaintoja on vain vähän saatavilla näin pohjoisesta, mikä johtuu pääasiassa alueen vaikeakulkuisuudesta ja saavuttamattomuudesta, Haltia sanoo.
Tutkimuksen onnistumista poikkeuksellisen pohjoisessa auttaa se, että tutkimuspiste sijaitsee Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitos Kevon välittömässä läheisyydessä. Turun yliopiston geologian osaston tutkimuksissa on selvinnyt, että Kevojärven pohjakerrostumaan on tallentunut harvinaislaatuinen vuosikerrallinen eli lustoinen luonnonarkisto, joka yltää keskeytyksettä nykyhetken saakka.
Suomalais-saksalais-japanilainen tutkijaryhmä tuottaa ajallisesti tarkkaa ja uutta tietoa subarktisista ilmaston- ja ympäristönmuutoksista. Näin saadaan tarkkaa tietoa ilmastomallien ja -ennusteiden tueksi, minkä ansiosta edessä oleviin ympäristönmuutoksiin voidaan varautua paremmin.
Arktisen alueen lämpötila on kohonnut kuluneiden 30 vuoden aikana enemmän kuin mikään muu paikka maapallolla. Muutokset arktisilla alueilla vaikuttavat koko maapallon ilmastoon monin tavoin, joita ei vielä tunneta.
Arktiselta ja siihen rajautuvalta subarktiselta alueelta on runsaan sadan vuoden aikana kerätty ilmastoon ja ympäristöön liittyviä havaintoja.
– Havaintojen alueellinen ja ajallinen kattavuus on kuitenkin riittämätön, jotta käynnissä oleva ilmastonmuutosta voitaisiin asettaa ajallisesti laajempaan mittakaavaan. Voidaankin esittää kysymys, kuinka poikkeuksellinen ilmasto on ollut kuluneiden 100 vuoden aikana, kun sitä tarkastellaan ajallisesti pidemmässä mittakaavassa, Haltia kertoo.
Erja Hyytiäinen