Lihavuutta on kuvattu ongelmaksi jo keskiajalla, mutta 20 viime vuoden aikana se on lisääntynyt epidemian tavoin. Ongelma ei tule yksin: jos paino karkaa käsistä, useiden vakavien sairauksien riski kasvaa, kirjoittaa Pirjo Nuutila. Artikkeli on julkaistu alunperin MustRead Akatemiassa.
Kansallisen FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan Suomessa on arviolta 2,5 miljoonaa ylipainoista tai lievästi lihavaa 30 vuotta täyttänyttä ihmistä (painoindeksi eli BMI 25 kg/m2 tai enemmän). Heistä noin miljoona on merkittävästi lihavia (BMI vähintään 30 kg/m2).
Painoindeksin laskemisessa paino suhteutetaan pituuteen. Laskuri löytyy esimerkiksi täältä. lyhenne BMI tulee sanoista Body Mass Index.
Ylipainoisten tai lihavien miesten osuus oli tutkimuksessa 72 prosenttia ja naisten 63 prosenttia. Joka neljäs mies (26 %) ja nainen (28 %) oli lihava.
Vaikeasti lihavia (BMI vähintään 35 kg/m2) miehiä oli 6 prosenttia ja sairaalloisesti (BMI yli 40 kg/m2) 1 prosentti.
Pelissä terveys ja elämänlaatu
Tänä keväänä Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijoiden ja Lastenlääkäriyhdistyksen työryhmä päivitti lihavuuden hoidon Käypä hoito -suosituksensa. Suosituksessa määritellään lihavuus pitkäaikaissairautena, jossa kehon rasvakudoksen määrä on liian suuri.
Suosituksessa todetaan, että lihavuuden ehkäisy ja hoito ovat tärkeää kaikissa ikäryhmissä. Lihavuudella on merkittäviä fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia sekä yksilöille että yhteiskunnalle.
Lasten lihominen tulee tunnistaa varhain ja tarjota elintapaohjausta. Aikuisilla ehkäisyn ja hoidon tavoitteina on estää lihavuuden paheneminen, auttaa potilasta painonhallinnassa, ehkäistä ja hoitaa lihavuuden aiheuttamia sairauksia, kuten tyypin 2 diabetesta. Samalla tavoitellaan parempaa työ- ja toimintakykyä ja elämänlaatua.
Onneksi aikuisten lihavuuden hoitomuodot ja keinot ovat myös lisääntyneet ja parantuneet. Kerron niistä tässä artikkelissa.
Milloin hoitoon?
Aikuisen lihavuuden terveyshaittojen arvioinnissa otetaan huomioon painoindeksi ja vyötärön ympärysmitan perusteella (miehillä tavoite on alle 100 cm, naisilla alle 90 cm). Lisäksi selvitetään, onko henkilöllä lihavuuden liitännäissairauksia tai niiden esiasteista.
Suosituksen mukaan terveydenhuollon tulee tarjota hoitoa ja ehkäistä lihavuutta, jos todetaan lievän lihavuuden (BMI yli 32 kg/m2) lisäksi liitännäissairauksia kuten tyypin 2 diabetes, verenpainetauti, maksan rasvoittumista tai muu lääkitystä tai hoitoa vaativa ongelma, jota lihavuus pahentaa tai ylläpitää. Hoitoa tulee tarjota aina, jos lihavuus on vaikea-asteista (BMI vähintään 35 kg/m2). Erikseen mainitaan, että hoitoa on tarjottava myös naisille, jotka ovat lihavia ja suunnittelevat raskautta tai ovat raskaana tai joilla on vaikeuksia raskaaksi tulemisessa.
Ensisijainen hoitomuoto on usealla tapaamiskerralla toteutettava elintapaohjaus, jossa käydään läpi ruokatottumukset, liikunta, uni, päihteet, psyykkinen hyvinvointi sekä käsitellään syömiseen ja painonhallintaan liittyviä ajatuksia ja käyttäytymistä. Elintapahoitoa voi tukea erittäin niukkaenerginen dieetti tai lihavuutta ehkäisevä lääkitys, joka vähentää ruokahalua.
Potilaat, joilla on monia tai hankalasti hoidettavia sairauksia, lähetetään erikoissairaanhoitoon, jos hoito perusterveydenhuollossa ei tuota tavoiteltua tulosta. Sairaalloista lihavuutta voidaan hoitaa kirurgisesti, jos asianmukainen konservatiivinen (ei-kirurginen) hoito ei tuota pysyvää laihtumistulosta. Hoitamattomana vaikea-asteinen lihavuus lisää sairastavuutta useisiin sairauksiin, kuten syöpiin, ja heikentää niiden paranemisen ennustetta.
Hoitoa saa – vai saako?
Elintapahoidon tukena voidaan käyttää erittäin niukkaenergistä dieettiä (ENE) korkeintaan 16 viikon ajan. Elintapaohjauksessa tarvitaan moniammatillisia hoito-ohjelmia ja hoitoketjuja, ja henkilökuntaa on koulutettava jatkuvasti. Lisäksi potilaille ja asiakkaille on oltava tarjolla laihdutus- ja painonhallintaryhmiä.
Näin siis teoriassa. Käytännössä elintapahoidon toteutuminen perusterveydenhuollossa vaihtelee paljon paikkakunnittain. Sitä antavat ravitsemusterapeutit tai asiaan perehtyneet sairaanhoitajat. Se on osa terveydenhuollon toimintaa. Hoito on potilaslähtöistä: potilas osallistetaan hoitoon.
Viime vuosina markkinoille on tullut laihtumista tukevia lääkkeitä, joista ensimmäisten joukossa käyttöön tuli liraglutidi, GLP-1-hormonin kaltainen valmiste, joka luo kylläisyyden tunnetta. Tällä hetkellä lihavuuden hoidossa käytettävien lääkkeiden saatavuudessa on ongelmia suuren kysynnän takia. Niiden aikaansaama laihtuminen usein hiipuu lääkityksen loputtua.
Kirurgiasta apua
Pysyviä lihavuuden hoidon tuloksia saavutetaan lihavuusleikkauskusten avulla. Lisäksi usein myös tyypin 2 diabetes on parantunut leikkauksen jälkeen. Kirurgiset hoidot tehdään nykyisin joko ohittamalla mahalaukku tai pienentämällä sitä:
Kuva esittää käytössä olevien kahden eri lihavuusleikkauksen periaatteita. Vasemmassa kuvassa mahalaukun ohitusleikkauksessa ruokatorven alaosa yhdistetään ohutsuoleen. Viereisen kuvan sleeve-leikkauksessa mahalaukkua pienenetään, jolloin kerralla syötävän ruuan määrä pienenee.
Lihavuuden kirurginen hoito ja sen muoto harkitaan aina yksilöllisesti. Sitä edeltää puolen vuoden elämäntapahoitojakso. Sen aikana potilas on laihtunut vähintään 5 prosenttia, ja hänen on todettu mahalaukun tähystyksessä soveltuvan toimenpiteeseen. Leikkaushoitoa ei tehdä päihdeongelmaisille, sillä toimenpiteiden jälkeen alkoholin imeytyminen suolistosta nopeutuu ja päihdeongelma voi pahentua.
Tutkimusryhmäni on yhdessä kirurgian professori Paulina Salmisen tutkijoiden kanssa selvittänyt positroniemissiotomografiaan (PET) perustuvalla kuvantamisella Turun PET-keskuksessa lihavuuden aiheuttamia muutoksia (kuva alla) . Lihavuus heikentää monia syömisen määrää kontrolloiviin mekanismeja aivoissa ja vähentää kylläisyyden aistimista. Lihavuusleikkauksen jälkeen aivojen opioidireseptorien määrä normalisoituu (Karlsson HK ym, Mol Psychiatry 2016).
Kuvasta näkyy, miten positroniemissiotomografiaa (PET) apuna käyttäen on selvitetty lihavuuden vaikutuksia aineenvaihdunnalle. Elimistön useimpien kudosten sokerinkäyttökyky on lihavilla alhaisempi kuin normaalipainoisilla. Lihavuusleikkauksen tai muun painoa tehokkaasti laskevan hoidon jälkeen sokeriaineenvaihdunta kuitenkin korjaantuu.
On ollut jo pitkään tiedossa, että ylipaino ja lihavuus huonontavat insuliinin tehoa ja aiheuttavat verensokerin nousua. Tätä insuliinin tehon heikkenemistä kutsutaan insuliiniresistenssiksi.
Pitkittyessään insuliiniresistenssi lisää merkittävästi riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Olemme yhdessä muiden suomalaisten keskusten kanssa tehdyssä lihavuusleikkausten seurantatutkimuksessa, että noin joka kolmannella lihavuuden takia diabetekseen sairastuneella sitä ei todeta 5-vuotisseurantakäynnillä, eli se on mennyt remissioon (Salminen P ym, JAMA Surg 2022). Lihavuuden ja sen hoidon tuloksiamme on julkaistu kansainvälisissä lehdissä sekä kymmenessä väitöskirjatutkimuksessa.
Ajoissa hereillä
Vaikka lihavuuden hoitoon on välineitä ja keinoja, ongelma on kasvanut jo niin suureksi, että niin uusien tehokkaitten lääkkeiden kuin lihavuusleikkausten saatavuudessa on Suomessa ongelmia. Elintapahoitoon on vaikea päästä. Siksi lihavuuden ennaltaehkäisy ja omien ruokailu- ja liikuntatapojen kriittinen arviointi on tarpeen, jos paino vuosittain nousee hitaasti.
Erityisen tärkeää on lasten ja nuorten ylipainon varhainen tunnistaminen ja heidän kannustamisensa liikkumaan ja syömään terveellisesti.
Kirjoitus on julkaistu MustRead Akatemiassa 3.7.2023
Pirjo Nuutila on aineenvaihduntatutkimuksen professori (PET-keskus, Turun yliopisto) sekä ylilääkäri (endokrinologian palvelualue, Varsinais-Suomen hyvinvointialue Varha).
