Luonnonhoidon ja ennallistamisen kurssi 2025 teki suunnitelmia rahaston metsäkuvioille

Ennallistamis- tai luonnonhoitotoimet ovat avainasemassa Suomen luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi ja ilmastonmuutokseen varautumiseksi. Tähän paneudutaan myös Turun yliopistossa. Luonto2100-rahasto on osa Hiilestä kiinni -toimenpidekokonaisuuteen kuuluvaa Monitavoitteiseksi täsmämetsätalouden osaajaksi etänä -hanketta (E-Täsmä). Hankkeen tavoitteena on edistää ilmastokestävää ja luonnon monimuotoisuutta tukevaa, tutkimustietoon pohjaavaa metsätaloutta. Hankeyhteistyössä mukana ovat Suomen metsäkeskus, Luonnonvarakeskus ja Livian metsäkoulu. Turun yliopistossa E-Täsmä-hankkeen kautta opetusta koordinoi ja kehittää FT Salla-Riikka Kuusalu. Kurssin vastuuopettajana oli ekologian professori Toni Laaksonen, joka on myös Luonto2100-rahaston hoitokunnan jäsen ja yhteyshenkilö.

Kaikkien tiedekuntien opiskelijoille avoimen luonnonhoito- ja ennallistamiskurssin järjestäminen onkin luonteva tapa kytkeä hankkeen tavoitteet osaksi opetusta. Monitahoinen yhteistyö näkyi viiden opintopisteen laajuisen kurssin sisällössä. Luennoilla käsiteltiin muun muassa metsäekologian perusteita, Suomen metsäluonnon monimuotoisuutta, metsien ennallistamis- ja luonnonhoitotoimia sekä niiden ilmasto- ja suojavaikutuksia. 

Esimerkkeinä käytettiin Luonto2100-rahaston maita, joiden alueelta löytyy niin kuusitaimikoita kuin varttuneempaa mänty- ja kuusimetsää, ja alueiden maaperästä turve- ja kivennäismaata. Kurssilla pohdittiin yhdessä sitä, millaisilla toimilla ennen talousmetsäkäytössä olleiden alueiden kehitystä voisi parhaiten edistää kohti luonnontilaista metsää. Osana opetusta opiskelijat saivat myös harjoitella metsän mittaamista alueilla ja arvioida mahdollisten toimien vaikutusta.

Metsien ohella tämänkertaisen kurssin aihepiireihin kuuluivat myös soiden ennallistaminen sekä kosteikkojen ja perinneympäristöjen perustaminen ja hoito. Kurssin opettajien lisäksi luentoja pitivät useat vierailevat luennoitsijat, ja teoriaa täydennettiin yhteensä seitsemällä maastokäynnillä. Retket suuntautuivat Luonto2100-rahaston metsäkohteisiin Pöytyän Yläneelle, Livian metsäkoulun opetusmetsiin Paimiossa, Mietoistenlahdelle, missä on sekä ennallistettu metsää että hoidettu lintulahtea, Ruissalon tammimetsiin, rahaston Kiikalan lahjoitusmetsään sekä Hämeenlinnan alueelle Sammakan kosteikoille ja Alhaisten tilalle. Kokonaisuudessaan kurssi tarjosi runsaasti näkökulmia siihen, mitä kaikkea luonnonhoito- ja ennallistamistoimet voivat pitää sisällään.

Tavoitteena oli, että osallistujat osaisivat kurssin jälkeen soveltaa saamaansa asiantuntijatietoa ja tieteellisiä tutkimustuloksia erilaisten luonnonhoito- ja ennallistamistoimien vaikutusten arvioimiseksi ja suunnittelemiseksi. Kurssin tavoitteisiin kuului myös poikkialaisten yhteistyötaitojen kehittäminen sekä metsänhoitoon liittyvään terminologiaan ja menetelmiin tutustuminen. Kaikkia näitä taitoja harjoiteltiin kurssin lopputyössä, kun opiskelijoiden tehtävänä oli ryhmissä laatia oma luonnonhoito- tai ennallistamissuunnitelma, johon sisältyi myös kohdealueella itsenäisesti toteutettuja mittauksia ja kartoituksia.

Käytännön näkökulmia luonnonhoitoon

Luonnonhoidon yhdistämisestä muihin toimiin, kuten talous- ja virkistyskäyttöön, saatiin kurssin aikana monia käytännön esimerkkejä vierailijaluentojen ja maastokäyntien muodossa. Kestävästä metsänhoidosta ja metsätaloudesta kertoi Livian ammattiopiston lehtori Mikko Anttila, joka myös opasti ryhmää Paimiossa opiston metsämailla. Erityisesti opiskelijoiden kiinnostusta herätti jatkuvan kasvatuksen metsäpalsta, jossa oli hiljattain suoritettu harvennushakkuu. Anttila kertoi, kuinka alueen taimettuminen sekä tulevien hakkuiden suunnittelu olivat vielä avoimia kysymyksiä. Uudistushakkuualueen reunalla puolestaan keskusteltiin säästöpuiden ja tekopökkelöiden määrästä ja asettelusta. Vierailu havainnollisti, kuinka puun pitkän elinkaaren takia nopeita tuloksia metsän kasvatustavoista ja uusien menetelmien toimivuudesta on mahdoton saada, ja uskallus kokeilla uutta on tärkeää.

Kosteikkojen perustamiseen, kunnostamiseen ja ylläpitoon kurssilaisia johdatti Riistakeskuksen Sotka-kosteikkohankkeen parissa työskentelevä Mikko Alhainen. Kurssiryhmä pääsi luennon lisäksi vierailemaan Alhaisten kotitilalla sekä Sammakan pienkosteikoilla, joiden tavoitteena oli Kokonjärven veden laadun parantaminen. Kosteikkoratkaisut olivat suuren valuma-alueen takia vaikutukseltaan pinta-alaansa suurempia, sillä Kokonjärvi on yksi Pirkanmaan huonokuntoisimpia vesistöjä. Esimerkiksi vanhaan pellonkulmaan rakennetun kosteikon läpi kulkee Alhaisen mukaan vettä noin 37 hehtaarin valuma-alueelta.

Alhainen korosti maanomistajalähtöisyyttä ja tapauskohtaista suunnittelua onnistuneiden kosteikkoratkaisujen perustana. Vesistöjen tilan lisäksi kosteikot parantavat luonnon monimuotoisuutta ja tarjoavat elinympäristöjä esimerkiksi vesilinnuille, mikä voi olla maanomistajalle tärkeä luonto- ja virkistysarvo.

Mustapyrstökuiri Mietoistenlahdella ja perinneympäristöjä Saaren kartanolla

Tuulinen retkipäivä Mietoistenlahden lähellä sijaitsevaan, Koneen Säätiön omistamaan Saaren kartanoon tarjosi hyvän esimerkin siitä, miten kulttuuri- ja luontoympäristöt kytkeytyvät toisiinsa erottamattomasti. Aamu alkoi BirdLife-aktiivi Petri Varjosen opastamalla kierroksella Mietoistenlahden lintutorneille, jotka on kunnostettu Mynämäenseudun luonnonsuojeluyhdistyksen toimesta. Polun varren pienessä mutta monimuotoisessa metsässä on tehtyennallistamistoimenpiteitä ja kaulattuja puita näkyi monin paikoin. Arvokas lintuvesialue oli ehkä tuulisuudesta johtuen hiljainen, mutta erityisesti mustapyrstökuiri ilahdutti kurssilla mukana olleita lintuharrastajia.

Suojelualueen laidalla on myös kulttuuripolku, joka toimi kurssiryhmänkin reittinä Saaren kartanolle, missä päästiin näkemään ja kuulemaan perinneympäristöistä. Perinneympäristöt eli -biotoopit ovat perinteisten maankäyttötapojen, kuten laidunnuksen, muovaamia ja runsaslajisia alueita, joista monet ovat nykyään uhanalaisia. Aiheesta luennoi yliopistolehtori Markus Rantala, joka osallistuu aktiivisesti perinneympäristöjen ennallistamiseen ja valokuvaa niitä vapaa-ajallaan.

Saaren kartanon vieraina ryhmä pääsi myös nauttimaan kahvitarjoiluista ja kuulemaan toiminnasta sekä näkemään kartanon maita tilanhoitaja Heidi Lapilan johdolla. Alueella on muun muassa vanhoja metsälaitumia ja niittyjä, joiden hoitoon osallistuu vuorotellen lehmiä ja lampaita. Kartano tekee myös yhteistyötä Turun yliopiston biologian laitoksen kanssa, ja lajistoa kartoitetaan esimerkiksi osana maisterintutkielmia.

Toisenlainen, luontokohteeksi muuttunut kulttuuriympäristö nähtiin Ruissalossa, kun Turun kaupungin ympäristönsuojelusuunnittelija Tarja Marsh kertoi alueen suojeltujen tammimetsien hoidosta. Tammien säilymisestä on historiassa kiittäminen kruunua, jonka suojelussa metsät aikoinaan olivat. Useita satoja vuosia vanhat tammet tarjoavat ainutlaatuisia elinympäristöjä, pesäpaikkoja ja ravintoa niin eläin-, kasvi- kuin sienilajeille, ja siitä todistivat retken aikana tehdyt lajihavainnot. Maastokäynti muistutti, että luonnonhoito on myös osa kaupunkisuunnittelua.

Kurssitöinä ennallistamis- ja luonnonhoitosuunnitelmia

Opintojakson lopputyö kannusti soveltamaan saatua asiantuntijatietoa käytännönläheisesti, sillä opiskelijoiden tehtävänä oli laatia ryhmätyönä oma ennallistamis- tai luonnonhoitosuunnitelma. Suunnitelman kohdekuviot valittiin Luonto2100-rahaston mailta Pöytyältä, ja lisäksi yksi ryhmä valitsi Salon Kiikalassa sijaitsevan yliopistolle lahjoitetun kohteen, jonka alueelle oli istutettu muun muassa jalopuita.

Olennainen osa kurssityötä oli omien maastomittausten ja kartoitusten toteuttaminen. Kuvioiden lähtötilannetta selvitettiin muun muassa mittaamalla puuston tiheyttä ja pohjapinta-alaa sekä lahopuun määrää. Monet kurssilaiset hyödynsivät myös ahkerasti lajintunnistustaitojaan. Kohteiden käyttöhistorian selvittämisessä hyödynnettiin lisäksi vanhoja kartta- ja ilmakuvia sekä Metsäkeskukselle tehtyjä metsänkäyttöilmoituksia. Suunnitelmaan kuului myös sen vaikutusten ja riskien arviointi sekä jatkotoimenpiteiden esittäminen.

Loppuseminaarissa esiteltyjen, huolella valmisteltujen töiden aiheiden kirjo oli laaja. Ryhmissä ehdotettiin mm. rämeen ennallistamista, kuusitaimikoiden kehityksen edistämistä kohti vanhaa metsää, pellon muuttamista perinneympäristöniityksi ja kosteikon perustamista. Useissa töissä oli huomioitu myös virkistys- ja vesiensuojeluarvot sekä Luonto2100-rahaston opetukselliset ja metsien suojeluun tähtäävät tavoitteet. 

Opiskelijoiden aktiivisuus ja materiaaleihin perehtyminen kertoivat, että aihepiiri motivoi ja tuntui tärkeältä. Lopputöistä on iloa myös yliopistolle, sillä tehtyjä suunnitelmia voidaan käyttää rahaston mailla toteutettavien toimien pohjana. Työt tallennetaan rahaston toimijoiden käytettäviksi.

Luonnonhoito- ja ennallistaminen -kurssi järjestetään seuraavaksi syksyllä 2026, ja sen sisältöä kehitetään saadun palautteen perusteella. Kiitosta kurssi on saanut maastokäynneistä, jotka tuovat vaihtelua opetukseen ja auttavat hahmottamaan, miltä luennoilla esitellyt luontotyypit ja toimet näyttävät käytännössä. Opintojakso tarjoaa hyvän ensiaskeleen tulevaisuuden luonnonhoito- ja ennallistamistöiden tekijöille.

"Monitavoitteiseksi täsmämetsätalouden osaajaksi – etänä” eli E-Täsmä on osa maa- ja metsätalousministeriln Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Hankkeen johtamisesta vastaa Suomen metsäkeskus. E-Täsmä pyrkii vahvistamaan metsien hiilinieluja ja -varastoja sekä edistämään luonnon monimuotoisuutta tuomalla metsänomistajien saataville uusimpaan tutkimukseen pohjaavia käytänteitä.

Teksti: Telma Peura

Kuvat: Telma Peura, Mikko Alhainen, Salla-Riikka Kuusalu